Panama City

Ma 29.11 Panama City

Maanantaiksi oli suunniteltu Casco Viejon ja Calle Centralin kierros. Tarkoitus oli mennä nauttimaan aamiaista tunnelmalliseen vanhaan osaan kaupunkia. Hurautimme paikalle taksilla, josta saimme tingittyä hyvän hinnan. Hotellin edestä taksi olisi maksut lähes kaksi kertaa enemmän. Tieltä napattu taksi sen sijaan oli halpa. Pienikin säästö tuntuu mukavalta, kun yleisesti tuntuu, että turistilta kusetetaan aina niin paljon kuin vain mahdollista. Eilen havaittu omituinen katujen tyhjyys jatkui, sillä myös Casco Viejo näytti kuolleelta, ja aamiaista saatiin metsästää pidemmän kaavan mukaan. Lounarin mukaan alueella on 2 hyvää aamiaispaikkaa, joista valitsemamme oli sulkenut ovensa. Sen viereen oli tullut hieno kahvila, joka oli kiinni kuten muutkin alueen liikkeet. Epäilimme eilisen ja aamuisen hiljaisuuden syyksi itsenäisyyspäivän pyhiä, mutta täyttä varmuutta tähän ei kuitenkaan saatu.

Kävelimme hiljaisen Casco Viejon läpi Cafe Coca-Colaan, joka on paikallisten suosima paikka. Pääsimme sisään juuri kun ulkona alkoi sataa. Nautimme runsaan ja hyvän aamiaisen. Eini otti pannukakkua ja leipää, itse tilasin munat ja pekonia. 

Casco Viejon keskusaukiolla oli kaunis katedraali

Casco Viejo tarjosi vanhasta arkkitehtuurista pitävälle silmänruokaa

Kellon tullessa kymmenen alkoivat lähialueen liikkeet avaamaan oviaan, ja jatkoimme matkaamme kohti Calle Centralia, joka on alueen kävelykatu. Katu olikin lähes tori, jossa paikallisia kuhisi ostoksilla. Vaatekauppojen hyllyt pursuivat tarjoustuotteita. Paitoja, housuja, farkkuja, kenkiä 1.99, 2.99, 5.99, 8.99... Kaikki vaatteet olivat länsimaalaisittain aivan ilmaisia. Tuntuu täysin idiootilta maksaa jostain Dieselin farkuista esimerkiksi 160 € Tampereella, kun hyvää käyttötavaraa on tarjolla lähes ilmaisella. Tosin laatu on tietysti eri asia, mutta 20 kertaiset hinnat? Hmm.

Kiertelimme muutamissa kaupoissa, mutta emme shoppailleet suuremmin. Kauppojen kiertämiseen olisi pitänyt varata sekä aikaa, että intoa. Kumpaakaan ei suuremmin ollut. Kävimme katsomassa paikallisen käsityömarketin, josta olisi voinut ostaa tuliaisia joka lähtöön. Jostain syystä ei vain innostanut ostella, joten pettyneet myyjät jäivät odottelemaan seuraavia turisteja.

Palasimme vielä Casco Viejoon katselemaan olisiko sinne tullut eloa. Jonkin verran kauppoja oli auennut ja paikka näytti eläväisemmältä, kunnes rankkasade alkoi ja jouduimme etsimään suojaa katoksista. Myös muut kulkijat katosivat nopeasti katukuvasta. Aluksi odottelimme sateen päättymistä, mutta kun sitä ei kuulunut juoksentelimme katoksesta toiseen yrittäen saada taksin Multicentro -kauppakeskukseen toiselle puolelle keskustaa. Lopulta kiltti taksisetä otti meidät kyytiin ja suostui halpaan hintaan.

Kello alkoi olla jo sen verran, että olimme nälissämme ja etsimme ostoskeskuksesta ruokapaikkaa. Yläkerta oli täynnä erilaisia pikaruokaloita ja muutamia tiskiravintoloita. Ehdotin, että kävisimme ruokailemassa Hard Rock Cafessa, jossa en ollut ennen käynyt. No ei tarvinnut käydä ruokailemassa siellä tälläkään kertaa, sillä paikalle saapuessamme se oli tupaten täynnä. Töllöstä tuli El Classico: Barcelona – Real Madrid. Se selittikin kaikkialla liikkuvat Barcelonan ja Madridin paidat. Löysimme ruokapaikan muualta. Lähdimme vielä etsimään kaupungilta muuta nähtävää sadeen lakattua...

Casco Viejosta kuvattu keskustan ranta

Paikallista kaupunkiarkkitehtuuria

Hetken kuluttua löysimme itsemme autokauppojen keskeltä moottoritietä muistuttavan väylän vierestä samalla kun sade päätti jatkua. Totesimme idean kaupunkitutkiskelusta olleen vähintään huono. Pääsimme osittain sateen kastelemana hotellille, tunnelmat olivat vähintäänkin apeat. Jotenkin päivä oli muutenkin fiilikseltään reissun huonoimmasta päästä. 

Kävin vielä pimeän tullessa ostamassa jotain purtavaa ja nostamassa dollareita hotellia varten, Eini jäi nukkumaan hotellille. Loppuillasta vielä lasilliset lähikaduilla ja kaupunki oli nähty.