Ma 22.11
Aamu oli pilvinen, mutta aurinko pilkahteli lähes koko yön jatkuneen sateen jälkeen. Tuumasimme lähteä liikkeelle, sillä seuraava sade saattaisi iskeä koska tahansa. Kävimme tiedustelemassa snorkkelointia, mutta aallokko oli turhan kova siihen touhuun. Päätimme jatkaa matkaa kylän ohi kansallispuistoon katselemaan maisemia. Puistossa olikin nähtävää. Heti puiston reunasta hiekka muuttui valkoiseksi (Playa Blanca). Eini epäili, että hiekan väri johtuu koralliriutasta. Ranta oli hetkessä kaunis ja kuvauksellinen palmuineen ja vaahtopäineen. Polku oli noin 8km mittainen ja matkan varrella oli suota, mangrovea ja paljon erilaisia kasveja ja eläimiä. Jopa apinaperhe tuli vastaan. Rohkein apina kävi kiipeämään reppuuni kun yritin kuvata sen kaveria. Matkan aikana ripotteli paikoin vettä, mutta muuten lämmin noin 25C keli piti huolen, ettei sade paljoa haitannut.
 |
| Playa Blanca |
 |
| Apinaperhe päivähölkällä |
 |
| Reitin varrelta löytyi monenlaista maastoa |
 |
| Ranta, palmu ja vaalea hiekka. Lisää vain aurinko |
Kävin matkalla uimassa, mutta kovin kauas rannasta ei tarvinnut mennä, sillä aallot olivat hullun kokoisia. Ei tosiaan olisi ollut mitään asiaa snorkkeloimaan. Reitin lopussa oli mukava baari, jonne menimme ottamaan Pina Coladaa, sillä Cahuitan bussi lähti nenän edestä. Seuraavalla bussilla keskustaan ja syömään.
Ruokailun jälkeen kello läheni kolmea, ja oli korkea aika lähteä surffia kokeilemaan, mikäli sitä mieli vielä tehdä. Vuokrasin longboardin, sillä sellaisella olin viimeksikin päässyt hyvin alkuun. Karibian laineet eivät olleet yhtä suopeita kuin mitä San Juan del Surissa. Paikalliset surffarit surffasivat isohkoja tynnyreitä, minne mahtui mies sisään. Touhua kattellessani mietin, mitä hittoa mä teen täällä rannassa. Lautaa vuokraava ämmäkin oli niin mulkku, että vuokrasi mulle laudan pariks tunniksi törkyhintaan 20$. Ei auttanut kuin rohkeasti vaan aalloille... Ei ollut leppoisia pikku aaltoja mitä sai metsästää, vaan aallot iskivät vasten noin 10s välein. Ja kerran parissa minuutissa tuli sellainen seinä vastaan, että meiksi ja lauta keräilivät itseään 20m päästä osumapaikasta rannan suuntaan. Huh. Ainakaan tuonne isoimmille ei ole mitään asiaa. Oman aallon ottaminen ei ollut todellakaan helppoa, sillä isoimmat aallot joutui sukeltamaan ali, joka on longboardilla oma taiteen lajinsa. Tyydyin yrittämään aaltoja noin kainalon korkeudella. Tosin siinäkin oli ongelma, sillä isojen aaltojen tullessa vesi vetäytyi noin vyötäröön ja se kasaantui aaltoon joka iski sitten metrillä yli ja yht´äkkiä vettä olikin kaulaan. Sain muutamia hyviä aaltoja, mutta tyydyin surffaamaan suureksi osaksi kuoha-jämäaalloilla, jotka nämäkin olivat kevyesti metrisiä ja kaatuivat toistamiseen suunnilleen omilla kohdilla. Jaksoin tätä rääkkiä noin 1,5 tuntia ja luovutin. Vein laudan takaisi ja totesin aaltojen voittaneen tämän erän. Turpaan tuli kirjaimellisesti. Illalla pettyneenä, mutta kokemusta rikkaampana unille. Sade alkoi illalla ja jatkui aamuun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti