Ma 8.11
Matka Ny-San Jose – Alajuela ei tarjonnut suuria yllätyksiä. New Jerseyhin vievä alue näytti kyllä siltä kuin Manhattania ei olisi mailla eikä halmeilla. Tosin junanradan vierusalueet harvoin ovat mitään idyllejä, mutta melkoinen ”elintasokuilu”.
San Josen Alajuelan lentokentällä meitä odotti mies opastamassa Alajuela backpackersin lähettämään autoon, jota ei nyt jostain syystä saatu. Hostelli kuitenkin maksoi taksimme, ilman mitään tappelua. Palvelu Bueno! Alajuela Backpackersin taso vaikutti enemminkin hotellilta, kaikki oli siistiä ja tuntui hienolta saada näin makea huone vain 48$ yö. Seuraaviksi päiviksi varasimmekin saman ketjun hostellin La Fortunaan tulivuorta katsomaan.
Ti 9.11
Heräsimme jostain kumman syystä taas jo ennen seitsemää ja päätimme lähteä yrittämään aikaisempaan bussiin jostain paikallispysäkiltä. Kenelläkään ei kuitenkaan tuntunut olevan tietoa miten päästä La Fortunaan tai tiedot olivat ristiriidassa netistä katsomiemme kanssa. Kävimme aamupatongin yhteydessä katsomassa mistä bussi netin mukaan lähtee ja popsimme muutaman patongin ennen kuin kirjauduimme ulos ho(s)tellista. Saavuimme pysäkille hyvissä ajoin, jos sitä pysäkiksi voi sanoa. Aaltopeltiaidan viereen oli vain keräytynyt ihmisiä jotka hyppäsivät vähän väliä ohi meneviin busseihin. Joku paikallinen opasti, että meidän bussi ei tästä kulje, mutta ajattelimme odottaa kuitenkin ainakin aikataulutettuun aikaan, sillä ei meillä ollut muistakaan paikoista mitään hajua. No ei se bussi tästä tullut, joten hyppäsimme San Josen keskustaan menevään bussiin joka löytyi huomattavasti helpommin.
Matkalla keskustaan katselimme minnehän tämä bussi meidät sitten jättää ja mistä löydämme seuraavan La Fortunan bussin lähtöpaikan. Sitä espanjaa täällä ois kyllä niin hyvä osata. No onneks Eini osaa vähä. Edes San Josen keskusta ei todellakaan ole mitään kovin kaunista infrastruktuuria, vaan muistuttaa lähemmin hökkelikortteleita. Kulmilla norkoilee länsimaalaisen silmin rikollisen näköstä gringoa ja pepeä (kiitti vaan jenkkisarjat). Todellisuudessa nämä kaverit oli varmaankin perus putkijamppoja ja talonmiehiä, mutta kamera nyt jäi taskuun ihan varmuuden välttämiseksi.
Jotenkin bussiasema ja oikea bussi ne vain sieltä löytyivät ja pääsimme aloittamaan matkan kohti Arenal tulivuorta. Matka vuoristoisessa maisemassa sisälsi mahtavia siltoja sademetsämäisten joensuiden yli sekä pilvisiä korkeita ylänköjä, jossa kasvoi kahvia, banaania sekä useita muita viljelyksiä joita emme tunteneet.
 |
| Sademetsä peittää alleen, vain vähän taivasta näkyy |
Alemmilla mailla oli enemmän karjaa. Tilanomistajilla oli hienoja kivitaloja, mutta perusväen asunnot olivat kasattu poikkeuksetta betonista, tiilestä, aaltopellistä (joka tuntui olevan joka pojan suosikki) sekä kaiken maailman romusta.
Illaksi pääsimme La Fortuna Backpackersiin yöpymään, jossa allasbaari ja jamaikalaishenkinen musiikki otti meidät vastaan.
 |
| Arenal Backpackers |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti