Panama - Bocas del Toro

Ke 24.11

Costa Rica – Panama

Lähdimme majapaikastamme seitsemän jälkeen ja suuntasimme ostamaan liput rajalle Sixaolaan menevään bussiin. Matkaa oli 60 km, mutta aikaa siihen saatiin kulumaan 2 tuntia. Kierrettiin parissa kylässä ja muuten matka oli vuoristoista ja osittain hiekkatietä. Costa Ricassa tiet ovat paikoin huonossa kunnossa kuulemma korruption takia. Tiefirmat tekevät huonoja teitä, jotta ne voivat tehdä ne aina uudestaan. 

Almirantesta kohti Bocas del Toroa

Panaman rajalla oli huonokuntoinen vanha rautatiesilta, missä sai katsoa mihin sitä astuu sillä mielessä kävi ajatus: pettääkö se alta? Samaa siltaa ajelivat sitten usean kymmenen tonnin rekat paksujen puupölkkyjen päällä. Rajalla ei suurempaa dramatiikkaa ollut ja otimme toiselta puolelta kimppataksin Almiranteen noin 10 muun turistin kanssa. Changuinolan kanavalta ennen lähteneet lautat eivät enää kulje Bocas del Toroon. Syytä ei tiennyt oikein kukaan. Almirantesta otimme vesitaksin Bocas del Toroon. Keli oli muuttunut aurinkoiseksi ja helteiseksi. Saavuimme saarelle noin puolen tunnin matkan jälkeen. Hetken karttaa katseltuamme luulimme tietävämme minne pitää mennä, paikalliset eivät kumminkaan tunteneet majapaikkaamme, vaan ohjasivat väärään suuntaan, missä oli vähän saman niminen hotelli. 

Playa Bluff

Löysimme Palmyran parinkymmenen minuutin kävelyn jälkeen, joka osoittautui hikiseksi puhteeksi 28C helteessä. Meidät otti vastaan mukavanoloinen saksalaissyntyinen emäntä, joka näytti huoneemme. Vierastalossa alakerta oli vieraille ja yläkerta omistajien asunto. Alakerrassa oli 3 hienosti sisustettua huonetta ja keittiötilat. Tämä majapaikka oli siistein ja hienoin vierastalo, jossa olen ollut ja suosittelisin kenelle tahansa matkaajalle. Juttelimme tovin omistajan kanssa ja kyselimme mitä kannattaa tehdä ja missä. Hän suositteli iltapäiväksi joko kylään tutustumista tai pyöräretkeä Colon saaren pohjoispuolelle Playa Bluffille. Valitsimme jälkimmäisen ja saimme fillarit lainaan. 7 km matka meni mukavasti, kauniita kylän maisemia sekä paikoin molemmilla puolilla näkyviä merimaisemia katsellen. Kylän päättyessä näimme hienoja rantatontteja sekä muutamia yksityisomistuksessa olevia huviloita. Ohitimme useita rantoja, mutta määrämpäämme oli kaikista pisin ranta. Saavuimme perille ja jäimme monttu auki katselmaan maisemia. Noin 5km keltaista hiekkaa ja vain muutamia turisteja. Aallot olivat jyrkästi syvenevän rannan takia huikeita ja sen mukaan myös virtaukset voimakkaat. Tästä syystä rantaa ei suositella uimareille.

Playa Bluff - Aaltojen kanssa

Eräs nainen tuli kertomaan meille, että hänen laukkunsa oli ryöstetty metsän laidasta hänen ollessa kastautumassa ja kehotti meitä olemaan varuillaan. Nyökkäsimme ja kiitimme neuvosta. Kuka nyt yleensä jättää kamojaan valvomatta jonnekkin varjoon, varsinkaan jos on yksin reissussa (erityisesti tällä rannalla, merestä metsän reunaan oli noin 50 metriä). Vietimme rannalla aikaa aurinkoa ottaen ja popsien eväitä. Ruoka sai tänään odottaa iltaan.

Saavuttuamme kämpille alkoi hämärtää ja lähdimme katsastamaan pääkatua ja etsimään ravintolaa. Monia fiinejä paikkoja löytyi, mutta päädyimme paikalliseen El Chitre nimiseen pikkuravintolaan/kioskiin. Siellä oli tiskin takana valittavana eri aineksia ja niitä lapattiin lautaselle kunnes asiakas oli tyytyväinen. Hinta raapaistiin sitten valintojen mukaan jotain hihavakiota noudattaen. Kahdelta hengeltä colat ja isot annokset riisi-papu-lihasekoitusta, salaattia ja kanaa oli 8$ yhteensä (eli sikahalpaa). Ruoka oli lisäksi mitä mainioimman makuista. Loppuilta vietettiin persoonalliseen kylään tutustuessa.