Cahuita -

Ti 23.11 Cahuita

Uusi päivä alkaa kun heräilemme sateen ropinaan kello kahdeksan aikaan. Sataa sen verran, että suunniteltu snorklaus ei onnistu näin sateisella ja pilvisellä säällä. Jäämme vielä nukkumaan ja loikoilemaan pariksi tunniksi. Ei sitä jaksa määräänsä enempää nukkuakkaan, kun yleisesti nukkumaan ollaan menty jo ennen kello yhtätoista. Syömme aamiaista terassilla kaikessa rauhassa ja mietimme mitäs sitä voi tehdä moisella säällä. Eipä tule muuta kuin surffaus mieleen.

Käymme sateenvarjoshoppailemassa ja syömässä kylillä. Mitään kummoista ei tarttunut mukaan, vain parit postikortit. Pilvetkin alkavat rakoilla ja kello lähenee kahta. Noniin. Eini päättää lähteä hevosratsastukselle, jos kerta minä suuntaan aalloille. Pikaiselta vilkaisulta meri ei näyttänyt yhtä tylyltä kuin edellisenä päivänä.

Saavumme rantaan, josta Eini lähtee ratsailla sveitsiläistytön ja oppaan kanssa. Minä jään monttu auki katselemaan merta, joka tyrskyää yhtä lailla kuin eilenkin. Surffivuokraamossa on mukavampi täti tällä kertaa ja kyselen siltä onko tuonne mitään asiaa. Hän toteaa aallokon olevan kova, kuten huomaan, mutta päätän silti lähteä kokeilemaan ainakin tunniksi. Paikalliset menevät kaikki shortboardilla, mutta itse on pakko ottaa helpompi longboard, vaikka sillä ei tynnyrien ali helposti sukellakkaan. Pystyssä seisomisen harjoitteluahan se itsellä on ja shortboardilla siitä ei varmasti tulisi yhtään mitään, vaikka lauta oliskin ketterä.

Eilisestä oppineena pärjään aalloilla jo paremmin ja pääsen ihan surffaamaankin aaltoja ja kuohuja. Parin tunnin verran siinä hujahti. Tällä kertaa vuokrakin oli vain puolet eilisestä vaikka olin reilut 2h. Paikallinen lifeguard tuli juttelemaan, ja kyselemään millaista oli aalloilla. Totesin vain, että aika kovaa. Jäätiin siinä jotain juttelemaan, kovasti hän antoi vinkkejä ja uskotteli että hyvin se meni. Ei ensimmäisillä kerroilla suurimmille aalloille kuulukkaan mennä, hän neuvoi. Sitten tämä tumma kaveri pisti tupakaksi ja kysyi –”You smouk some weed?” –Nah, totesin. ”Heyy but, thats ookayy, we smouk every fifteen minutes.” Joo todellakin oli huomattu. Oli jo toinen kerta tässä kylässä kun tullaan kyselemään, että maistuuko. 

Beach life

Einin hepparetki

Eini palasi alle tunnin päästä kämpille ja kehui mahtaavaa ratsastusreissuaan. Toinenkin tyttö oli kokenut ratsumimmi, ja opas Raoul oli ollut jopa innoissaan kun kerrankin ei tule vanhoja rouvashenkilöitä lönköttelemään, vaan saa ihan laukkaa päästää pitkin rantoja. Tytöt olivat juoneet rannalla raikkaat kookosjuomat nassuun suoraan puusta. Kuullosti uskottavalta.

Illalla mulla oli paikat jumissa, ja Eini oli ratsastanut kankkunsa mustelmille. Kävimme syömässä fiinissä Cha Cha Cha -ravintolassa, joka oli ehkä turhankin gourmet nälkäisille matkailijoille.