Boca del Drago

La 27.11

Itseäni huvitti vähäsen lähteä surffaamaan, sillä Bocaksen rannat ovat vielä kokematta. Pitkähkö haikkaus lauta kainalossa Wizzard beachille ei houkuttanut, varsinkaan kun Eini oli lähdössä toiselle puolelle saarta omille teilleen. 

Vuokrasimmekin Einin kanssa fillarit ja lähdimme Boca del Dragon rannalle Isla Colonin länsirannalle, jonne oli matkaa reippaat 15 km. Lähdimme matkaan aamupäivän helteisessä säässä. Ilma oli kosteaa ja hiki alkoikin virrata kiitettävästi muutaman kilometrin matkan jälkeen, sisämaahan siirryttäessä. Maasto muuttui mäkisemmäksi, ja juomataukoja oli hyvä pitää useampia, jotta nestetasapaino säilyi.

Noin puolessa välissä matkaa asfaltti loppui ja tietyömaa alkoi. Asfaltointiprojekti oli vielä vaiheessa täällä. Soroista sepeliä jatkui muutaman kilometrin verran, jonka jälkeen alkoi hiekkatie, josta oli raavittu vanha asfaltti pois. 

Pyöräily maistuu kunnon harleyllä.

Noin puolentoista tunnin fillaroinnin jälkeen pääsimme luoteisrantaan, jonka raikas merituuli pyyhkäisi hiet pois niskasta ja houkutteli uimaan. Rannan varsinainen nähtävyys ovat kuitenkin meritähdet, joita oli kuulemma runsain mitoin pitkin rantoja. Lähdimme seuraamaan pitkää hiekkasärkkää etelän suuntaan, sillä pohjoisen suuntaan oli vain luvassa suurempia aaltoja mereltä. Kuljimme arviolta kilometrin rantaviivaa sameassa vedessä emmekä nähneet yhtään tähteä. Päätimme virkistäytyä uimalla. Ranta jyrkkeni nopeasti ja noin 5m päässä rannasta oli jo yli 2m syvää. Hetken vilvoiteltuamme lähdin palaamaan rantaan ja säikähdin pahemman kerran astuessani rantaan pyrkiessäni molemmilla jaloilla johonkin piikikkääseen ja korallin tuntuiseen. Meritähtiä... Sukelsin katsomaan olivatko ne niitä. Kyllä vain. Poiminkin karahkalla yhden pinnalle tarkastettavaksi uskaltaako niihin koskea (ehkä hieman myöhäistä päälle astumisen jälkeen). 

Hmm. Onks toi vaarallinen?

Tuiki tuiki tähtönen

Jatkoimme matkaamme vielä yhden särkän ohi ja löysimme poukaman, jossa oli enemmänkin turisteja. Vesi oli todella tyyntä ja näkyvyys pohjaan oli hyvä. Meritähtiäkin näkyi useita kymmeniä.

Aikamme tähtiä katseltuamme suuntasimme pienen evästyksen päätteeksi paluumatkalle. Sade näytti tekevän tuloaan, ja lämpötila oli pudonnut viitisen astetta lähelle kahtakymmentäviittä. Paluumatka sujui fillareilla huomattavasti kevyemmin (joka kerta sama juttu paluumatkojen kanssa, johtuukohan se siitä että maisemat ovat jo tutut ja tietää missä on menossa vai mistä moinen harha) ja olimme asfalttitiellä jo ennen kuin huomasimmekaan. Kuvailimme matkalla hienoja maisemia ja nautimme vettä aina kun tarve tuli. Olimme takaisin Bocaksessa noin kello 16.

Maisemien bongailua (ja hevosten)

Bambut kasvoivat paikoin ristiin eripuolilta teitä. Hienoja tunneleita.

Illalla seurasimme jotain itsenäisyysparaatia (ehkä ) ja katsellimme kaduilla marssivia ihmisiä ja tööttäileviä paloautoja. Kävimme syömässä toistamiseen paikallisessa Le Chitressä.