La 13.11
Matka Liberian kautta Penas Blancasin rajalle. Hyppäsimme klo 7 paikallisbussiin kohti Liberiaa. Ostin 2 lippua 5 tonnisella, ja kuski sökkäs espanjaa (jostain oletin) ettei ole vaihtorahaa ja usutteli istumaan. Eini tuli perässä ja kysy paljo makso, sanoin ettei se viel antanu vaihtorahaa. Se kusetti sua, damn niinpä tais tehä. Tyhmä turisti ku ei pidä huolta rahoistaan. Siinä sitä sitten mietittiin tunnin matkan ajan miten kuskilta kysytään rahaa takas. Loppuviimein Liberiassa kuskilta vähän vihjatessa ni rahat tuli kouraan. Jee, ei nää kaikki olekaan kusettajia. Lisäksi meille tultiin huutelee että Penas Blancas bussi lähtee just ku astuttii ulos bussista. Paikalliset varmaa arvas et rinkkamatkaajat on menossa rajalle. Juostiin bussiin ja päästiin aikasempaa bussii ku oltiin suunniteltu.
Itse Nicaraguan raja oli mahdoton härdelli. Ei siellä ois osannu liikkua ja mennä oikeisiin hökkeleihin leimaamaan passia ja maksamaan jotain maksuja. Meidän hihaan tarttui joku paikallinen ja se kävi kovasti kauppaamaan taksia minne sit oltaiskaan menossa. Oltiin vähä ajateltu jatkaa bussilinjaa, mutta aikamme säätäessä rajalla alkoi näyttää, että jos bussit on yhtä perseestä ku tää raja, ni otetaan se taksi. Meidän hihaopas autto lappujen täytössä ja oli avulias kun luvattiin se taksi ottaa. Se auttoi varmaan 30 min rajanylitysprosessissa sen lisäksi, että se näytti mistä mennään minnekin. Päästiin taksiin ja kaveri odotteli siinä, että oisko hänelle vähän cordobia avusta. Me ei oltu niitä vaihdettu vielä, koska rajan kurssi on kuulemma ihan mitä sattuu. Annettiin sille 2000 colonia, mikä on noin 4$ ja kaverin hymyssä oli kertomista. Ilmeisesti tais päivän palkka tulla siinä.
Sitten se taksi. Taksit Nicaraguassa näyttää olevan oma lukunsa. Tässäkin oli takakonttina pelkkä metallipohja, auton ovet aukesivat vain ulkoa, sillä sisällä ei ollut edes kahvoja. Kuski ratin alta paistoivat kaikki johdot, eikä autossa ollut turvavyön pidikkeitä kenelläkään. Kuski piti turvavyötä metallihaalla kiinni penkissä, sillä poliisit valvovat välillä etupenkin turvavöiden käyttöä. Oltiin varmoja että tämä on pimeä taksi, eikä oikein tiedetty mitä sen kanssa pitäis tehdä. Virallisen näköiset taksitarrat näkyi olevan etuikkunassa (tosin oli siinä joku poliisitarrakin), joten taisi se oikea taksi olla. Myöhemmin seikkailessamme totesimme, että kaikki taksit ovat täällä juuri tällaisia pommeja. Kuskille näytimme kartalta missä meidän majapaikka on. Ei se mitään tajunnut... tuntuu siltä, että useat paikalliset eivät ymmärrä karttaa, mikä on melko outoa.
 |
| Planet Waves a.k.a La Casa de Peppes |
Pääsimme keskustaan, josta kävelimme la Casa de Peppesiin, mikä oli majapaikkamme. Tapasimme ystävällisen italiano omistajan ja hän näytti meille huoneemme, joka oli osa Peppen taloa. Talon sisällä oli katon alla iso olohuone puutarha ja keittiö yhteisinä tiloina. Sitten erillishuoneina 4 eri huonetta jossa yhdessä asui Peppe. Todella viihtyisä paikka ja vahtikoirana oli rotweiller Napoli. Kävimme illalla uimassa San Juan del Sur:n rannalla ja syömässä Bambo Beachissä, jossa oli uskomattoman hyvät annokset ainakin oma Obama burgerini. Seikkailu päivä... ja illalla uni maittoi.
 |
| Rantaravintoloita |
Nukkumisesta ei tosin meinannut tulla yhtään mitään, sillä keskustan bileet kuuluivat myös laidemmas rantaan, missä me majoituimme. Lisäksi naapurustossa kiekuivat useat kukot, joiden kellot eivät olleet todellakaan ajassa vaan ne soittivat suutaan pitkin yötä koirien haukunnan säestyksellä.
 |
| San Juan del Sur ranta |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti