Phuket - rentoutumista

To 6.12 viimeiset rentoutumiset ennen paluuta
Bhateja oli jäljellä joten yritimme Einin kanssa käydä tuhlailemassa niitä. Löysimme vain rikkaille venäläisille tarkoitettuja kauppoja. Emme ostaneet mitään. Porukoiden ostosreissu oli onnistuneempi, he pääsivät eroon viimeisistä rahoistaan ja äiti löysi nätin mustavalkoisen paidan. Loppupäivän Eeva ja porukat grillasivatkin altailla. Itekin piipahdin siellä, mutta jouduin palailemaan nopsaan Islan nukutus hommiin.

Uimassa käytiin vielä viimeisen kerran

Islan nukahdettua jäimme Einin kanssa möllöttämään kämppämme terassille. Huomasin, että sitä korpeaa joku juttu. Itteäkin alkoi sitten ketuttaa kattella kun altaalla toiset vaan grillaa ja rentoutuu ja ite joudun täällä kattelee kun toista ketuttaa. No yrmyiltiin siinä pari tuntia. Taisi se loppua kun päästiin syömään, en muista tarkkaan.
Iltapäivästä ei taidettu tehdä mitään kummallista paitsi loppuillasta pakkailtiin. Oli jo aikakin lähteä kotiin. Ainakin Einillä ja mulla oli välillä ollut sellanen olo, että voishan täältä jo lähteä kotiin. Ei sillä että olisi ollut joku pielessä, vaan ehkä reissaaminen vuoden ikäisen kanssa on vain vähän rankkaa. Ite ainakin silloin tällöin stressasin, että saako se ruokaa ja unta yms mitä ikinä keksii. Kotona se saa vapaammin juoksennella ympäriinsä.
Kun lopuksi maksoimme itsemme ulos hotellista se ei onnistunutkaan ihan ilman ongemia. Siivooja tai edellinen asukas oli hukannut shampanja lasin joten siitä oli meille lasku. Ilmoitimme että emme sitä maksa. Kyseessä oli vain pari euroa, mutta periaatteesta emme halunneet maksaa. Joku hotellin järjestelyissä mätti, sillä ilmeisesti jos me emme maksa, niin sitten se menee siivoojalta tjsp. Ainakin respan täti oli hyvin huolissaan asiasta. No emme halunneet siivoojalle ongelmia, joten maksoimme sen lasin. Olisimme mielellään jättäneet rahaa vaikka tippinä, mutta emme jostain mitä emme ole itse aiheutaneet. Kun vielä loppulaskussa löysimme virheen oli mielipide hotellin asiakaspalvelusta aika selvä. Meiltä yritettiin laskuttaa jonkun toisen ravintola ruokailu. Huomasimme sen, sillä se oli päivätty päivälle, jolloin emme edes olleet lounastaneet ravintolassa. Todella ikävä maku jäi näitä selvitellessä. Pitää kirjottaa TripAdvisoriin palaute. Harmi sinänsä, mutta hotellin olisi parempi ottaa itse takkiin noista pikku hävikeistä, sillä jokainen negatiivinen palaute mitä hotelli saa jättää useita potentiaalisia asiakkaita tulematta.

Altaille tuijottelua

Paluulennolle lähdimme pe klo 4.45 hotellilta. Sain haettua verot takaisin ostamastani objektiivistä. Tosin rahat tuli käteen bhateina. Niillä kävin ostamassa uuden muistikortin kameraan Bangkokin lentokentältä. Sieltä tarttui matkaan myös muita tulijaisia.
Matka meni mukavasti, vaikka Islaa saikin kävelyttää pitkin lentokonetta jatkuvalla syötöllä. Onneksi oli mummokin apuna. Voin suositella vuotiaan kanssa matkustamista, jopa ilman isovanhempien apua hommasta kyllä selviää ja pääsee itsekin nauttimaan matkasta. Illat joutuu usein aloittelemaan jo kuuden aikaan hotellilla, joten hotelleilta vaaditaan enemmän kuin mitä aiemmilla reppumatkoilla.
Eiköhän siinä tärkeimmät.

Phuket - Patong Beach

Ke 5.12 Patong & Iltaelämää Surinilla

Parit pirtelöt ja iced mocha

Keskiviikkona porukat lähtivät opastetulle kajakkiretkelle James Bond saarelle. Nuoriso (kolmekymppiset) suuntasi puolestaan katsastamaan naapurirantoja. Ajelimme Kamalan ohi Patongin ostoskeskukseen Jungceyloniin. Matkalla mieleemme muistui kuninkaan synttärit. "Voi perse, tänään on Thaimaan kuninkaan syntymäpäivä ja paikallinen juhlapyhä. Ei taida kaupat olla auki." Kun pääsimme ostoskeskukseen selvisi, että kyseinen paikka ainakin on auki. Ei taida juhlapyhät koskea palvelun ammattilaisia. Sääli sinänsä, meille lottovoitto. Muuten olisi tullut melko turha reissu.

Patongin kauppakatuja

Kauppaa oli jos jonkinlaista. Aloitimme kuitenkin parilla komealla pirtelöllä ja iced mochalla.
Kiertelimme kaupoilla melko pitkään löytämättä mitään. Eeva löysi ihastukseen upean kenkäkaupan, jossa oli sopivan bling sandaaleita. Taisivat olla niin hintavia, että jäivät hyllyyn. Eeva kuitenkin onnistui ainoana meistä löytämään itselleen jotain, Guccin lompakon. Ostostelun jälkeen olimme menossa rannalle, mutta aurinkotuolien seasta ei vapaata neliötä löytynyt. Kauhea ranta. Ostostelu sai siis jatkua. Menimme muutamiin katukauppoihin ja jouduimmekin oiken kunnon töihin, nimittäin tinkimishommiin. Pitkällisen taistelun jälkeen pääsimme sopuun hinnasta, joka tyydytti kaikkia muita paitsi Einiä, joka oli kuullut jostain että paikalliset vaatteet eivät maksa mitään, joten niistä ei kannata maksaakaan juuri mitään. Itselle riitti, että saa reilusti halvemmalla kuin lähtöhinta ja varsinkin Suomen hintoihin verrattuna.

Patong Beach. Ruuhkaa.

Illasta laitoimme mummon ja vaarin vahtimaan Islan unia ja suuntasimme Eevan ja Einin kanssa illalliselle sekä drinkeille. Tilasimme Einin kanssa White Snapper kalan, joka oli komean näköinen lautasella, mutta ei mitenkään kummallisen makuinen. Eevan ananakseen koverrettu kana-annos oli maukkaampi ateria, ja se maksoikin vain murto-osan meidän aterian hinnasta. Vaikka Thaimaata kehutaan hyvänä paikkana syödä kalaruokia, kannattaa niistäkin tietää jotain, mikä on erityisen herkullista. Ei ehkä kannata vain huvin vuoksi syöpötellä yhä harventuvia riuttakaloja. Toki toisinaan paikalliset merenelävät vievät kyllä kielen mennessään...

Catch Beach Club ja alkoholittomat drinkit tottakai!

Kun ruoan jälkeen pääsimme Catch Beach Clubille meille selvisi, että kuninkaan syntymäpäivän kunniaksi... "TADAA" -ei alkoholia tarjolla. Ilmankos klubilla olikin tilaa. No ei se tietenkään maata kaatanut, mutta valittiin aika huono päivä lasillisille. Otimme komiat mangopirtelöt, sekä jääteetä. Istuskelimme sohvilla ja nautiskelimme dj:n musiikista, sekä aaltojen pauhusta taustalla. Paikka oli upea, tällaisessa olisi kiva bilettää kavereitten kanssa. Kelikin alkoi olla vähemmän kuuma. Ensimmäistä kertaa ei ollut hiki, vaikka oltiin ulkona ;)

Phuket - Bangtao Beach

Ti 4.12 Phuket - Bangtao Beach

Bangtao rannan maisemat ja Eeva

Tiistai oli Eevan päivä, sillä porukat olivat varanneet keskiviikolle melontaretken James Bond saarelle. Eeva sai siis tänään päättää mitä on kuvioissa. Suuntasimme aamupäivästä kohti Bangtao rantaa, joka oli hotelliltamme päinvastaisessa suunnassa kuin Surin. Itse asiassa ranta näkyi terassiltamme. Matkaa ei ollut pitkälti, mutta aamupäivän aurinko paistoi niin kuumasti, että käännyimme melkein Einin kanssa takaisin, koska Islalle ei meinannut varjoa löytyä. Jatkoimme kuitenkin matkaa pienen mielipidekonfliktin jälkeen. Otimme kolme aurinkotuolia pitkien neuvottelujen jälkeen. Tuolit myydään aina päiväksi, mutta ei meidän ollut tarkoitus viipyä muutamaa tuntia pidempään.
Bangtao on rantana pitkä ja kaunis. Ei juuri ollenkaan aallokkoa. Täältä löytyy omaa tilaa myös rantapyyhkeillä makailuun, mutta sitten saa kävellä pari ekaa kilometriä ohi pitkähäntäveneiden sekä rantahotellien. Hiekkaa riittää arviolta 3-4 km. Rannan kaukaisessa kärjessä on luksushotelleja, sekä kalliita yksityisasuntoja. Tosin niitä on myös Surinin reunoilla. Bangtaon tunnelma on kuitenkin maanläheisempi ja kylämäisempi verrattuna klubirantanaapuriinsa. Eräs rannan venemiehistä tarjoutui kuljettelemaan meitä pitkähäntäveneellä. Olimme kyselleet hintoja jo aiemmin, joten tiesimme suunnilleen millä hinnoilla liikutaan. Lupasimme palata asiaan iltapäivällä, kunhan muksu on ottanut päiväunet.

Terassilta näkyi komeita hotelleja sekä siivu rantaa sekä palmuja

Iltapäivästä lähdimme Einin ja Islan kanssa syömään Bangtaon rantaravintolaan. Muu väki lupasi tulla perässä, sillä he olivat vasta saapuneet rannalta hetkeä ennen Islan heräämistä. Kävimme tunnelmallisessa puurakenteisessa ravintolassa, joka ilmeni olevan rakennettu tsunami vapaaehtoisten voimin. Söin massaman currya. Paras thairuoka tähän mennessä. Tulinen kermainen keitto, jossa oli kanaa, sipulia, perunaa sekä lisukkeena riisiä sekaan sotkettavaksi. Maistuu noin 100 kertaa paremmalta kuin näistä aineksista uskoisi.
Iltapäiväruoan jälkeen lähdimme rannalle etsimään pitkähäntävene kaveria. Vene oli poissa rannasta, joten päätimme suunnata ns. piensatama alueelle jossa oli useita veneitä. Sieltä meille jo vilkuteltiinkin, että tulkaa kyytiin. En kyllä tunnistanut että kyseessä oli kuin olikin sama kaveri, joka meille oli päivällä jutellut. Hän oli kuulemma käynyt meitä etsimässä rannalta jo pari tuntia aiemmin. Lähdimme matkaan, kun hinnatkin oli jo ennalta neuvoteltu. Me kuusi, kuljettajamme sekä hänen poikansa.

Eini ja snorkkelointipaikka

Aluksi suuntasimme muutaman kilometrin päässä olevalle kivikolle, jossa oli hyvä snorklauspaikka. Olimme iskän kanssa ottaneet uimalasit mukaan, jotta näkisi edes jotain. Kuljettajamme kaivoi kumminkin laatikostaan snorkkeleita sekä räpylöitä. Jos mahtui, niin sai ottaa. Kaupan päälle. Mahtava homma. Kamat niskaan ja uinnille. Kuljettajalla oli myös jotain kalanruokaleipää, mitä hän tarjoili heiteltäväksi niille jotka jäivät veneeseen. Kävimme sukellusporukalla snorklaamassa. Eeva ei uskaltanut, kun hän näki paljonko kaloja hyökkäsi leivänmurujen kimppuun. Satoja kymmensenttisiä kaloja kuhisi pinnassa heti murujen lennettyä. Kaloja oli todella paljon paikoittain. Koralleissa (kuolleissa) ei ollut näkemistä Similanin jälkeen, mutta kalaparvissa oli. Sukeltelu oli mukavaa näin omilla keuhkoillakin. Snorkkeloinnin jälkeen kävimme katsomassa Banana rannan. Vain venepääsyinen ranta olisi hieno paikka viettää päivä. Valitettavasti meillä ei aika riittänyt moiseen ja muksun kanssa siinä olisi muutenkin tekemistä. Aurinko alkoi laskea ja tarjoili meille kauniin kultaisen hetken Phuketissa veneestä käsin.

Auringonlasku Bangtaon tyyliin

Khao Lak - Phuket

Ma 3.12 Khao Lak - Phuket

Allasnäkymät Orchid Beachista

Viimeinen hotellin vaihto. Sovimme minivan kuljetuksen seuraavalle hotellillemme kahdeksitoista. Aamupäivä jäi aikaa grillailla altailla. Koko loppuviikoksi oli luvattu pilvetöntä säätä. Eeva halusi saada hyviä ranta/allaskuvia, joten pidimme pienen fotoshootin ennen lähtöä. Loppukaneettina täytyy kyllä sanoa, että tämä hotelli ansaitsi täydet pisteet.
Phuketista olimme valinneet hotellin nimeltä Surin Park. Tälle majoitukselle oli kertynyt melkoiset odotukset, sillä 150 neliötä kolmella makuuhuoneella, parvekkeella ja jacuzzilla kuullosti hyvältä. Lisäksi hotelli oli reissumme kallein. Matka sujui ongelmitta ja 5 hengen porukan kannattaa ilman muuta käyttää näitä privaattikyytejä, sillä jaettu minivan ei olisi juuri halvempi ollut. Ja niissä saattaa joutua istumaan kuin sillit suolassa.

Eevan foroshoot ennen matkaa Phuketiin

Meidän huone

Saavuimme hotellillemme ennen kahta, ja meille ilmoitettiin että huoneemme ei ole vielä valmis. Respan tyttö osoittautui puoliksi suomalaiseki, kieltä hän ei kuitenkaan osannut sillä oli syntynyt Thaimaassa. Menimme ravintolaan syömään ja odottelemaan huoneemme vapautumista. Ruoat olivat hotellin ravintolassa hyviä ja suht edukkaita. Surin Park osoittautui apartments kerrostaloksi, jossa on ilmeisesti runsaasti väliaikaisesti Phuketissa asuvia henkilöjä, mutta myös turistiväkeä. Huoneistot olivatkin sen oloisia, että niissä kyllä asustelee. Täysi keittiö ja astiastot löytyi.
Huoneemme osoittautui hienoksi, joskaan ei aivan niin hienoksi kuin olimme haaveilleet. Esimerkiksi jacuzzi osoittautui parvekkeella olevaksi pienehköksi porealtaaksi. Kaiken kukkuraksi se oli vielä likaisen oloinen. Huoneistossa kaikki tuntui olevan pikkaista vaille priimaa. Hyvin pienellä huolenpidolla tästä saisi todella luksuksen oloisen, nyt tunnelma jäi jotenkin valjuksi. Huoneisto oli kuitenkin hyvä, ja meidän olisi helpompi istuskella iltaa kun on useampia huoneita. Valitettavaa oli myös se, että tämä oli ainoa paikka jossa vauvan sänky maksoi extraa (tosin Orange Tree Housessa ei ollut saatavilla).

Kylppäri oli komea

Ennen hämärän tuloa kävimme vielä tutustumassa toiseen lähirannoistamme Surin Beachiin. Surin oli tunnelmaltaan klubiranta. Erilaisia klubeja oli pitkin rantakatuja. Myös kalaravintoloita oli runsaasti. Uidessa kohtasimme reissun suurimpia aaltoja, jotka pääsivät välillä jopa säikäyttämään bikinikansaa. Jopa pari surffaria nähtiin. Tykkäsin puljailla aalloissa, vaikka ainoa vapaa paikka aurinkotuolimyyjistä löytyi aivan rannan kulmasta. Tämä oli siis ensimmäinen kerta kun törmäämme aurinkotuolimyyjiin 3 viikon Thaimaan matkalla. Ei siis ihan perus turistirysiä pelkästään ole kierretty. Illalla kävimme Eevan kanssa Tescossa ostoksilla. Täytimme jääkaappia kaikenlaisella aamu/väli/iltapalalla.

Terassinäkymä Bangtaon suuntaan

Similan Islands

Su 2.12 Similan Islands
Aamu seiskalta aamiaiselle ja varttia yli lähtö hotellilta. Täräytimme matkaan aamuvarhaisella, kun kyyti poimi meidät ajallaan hotellimme respasta. Menimme Khao Lak Diving Adventures majapaikalle nauttimaan toista aamiaista. Odottelimme myöhässä olevia kymmentä kiinalaista noin 45 minuuttia. Sillä aikaa tutustuimme Einin ja minun sukelluskouluttajaan Terje Meosiin. Oppaamme oli virosta ja puhui hyvää suomea, viron aksentilla tietty. Oli helppoa saada teoriaa kotimaan kielellä. Täyttelimme terveyspaperit ja kertasimme päivän ohjelman. 2 sukellusta joista ensimmäisellä tehdään harjoituksia ja toisella sukelletaan siitä riippuen miten ensimmäinen sujuu. Markku oli mukana retkellä mutta snorkkeliretkikunnassa. Hänellä oli tanskalainen reipas opas.

Similainin aaltojen kuluttamat kalliot olivat komeita

Pääsimme vihdoin matkaan ja 900 hevosvoimaa hyrähti käyntiin kun lähdimme isolla pikaveneellä kohti Similanin saaria. Matkaa oli reilun tunnin verran. Keli oli pilvinen ja hyvin epävakaa. Kohtasimmekin kovaa aallokkoa ja jopa oppaamme olivat ihmeissään. Muutamille matkaajista tuli huono olo, vaikka pahoinvointilääkkeitä jaettiin mennessä. Perillä meitä odotti parempi keli, pilvet alkoivat hälvetä. Nousimme suurehkoon laivaan, jossa monet elelivät ennestään liveabroad retkellä, jossa sai harrastaa haluamansa mittaisia sukellusretkiä saaristossa. Similanin 9 eri saarella on valtavasti sukellettavaa. Paatilla oli sukeltajia monesta eri tasosta. Myös yksi suomalainen tuli mukanamme ja jäi yön yli retkelle.

Lets go diving - kamapörssi

Aloitimme siis teorialla, jonka jälkeen kamat niskaan, Terje tarkisti ne ja sitten loikattiin veteen regulaattori suussa. Koska puku oli täynnä ilmaa jäimme kellumaan. Uimme matalammille vesille, jossa pääsisimme pohjaan eikä tarvitsisi olla syvällä. Ensimmäinen harjoitus oli paineen tasaaminen sitä tahtia kun laskeudumme 3 metriin. Painetta piti tasailla noin puolen metrin välein. Samalla totuttaessa hengittämiseen veden alla. Puku tyhjennettiin ilmasta ja laskeutuminen pohjaa kohti alkoi. Pohjalla teimme toiset harjoitteet. Regulaattorin tyhjennys vedestä. Jos regulaattori pääsee putoamaan suusta, ei pidä panikoida. Kallistetaan painoa oikealle, jolloin regulaattori jää roikkumaan kohti pohjaa. Silloin sen saa kaivettua alaviistosta takaisin suuhun. Painetaan regun ilmaus painiketta, mikä puhdistaa sen vedestä. Ja ahh, tuoretta ilmaa suuhun. Kolmas harjoitus oli huurtuneen maskin puhdistus vedessä. Se oli aika helppoa. Ensiksi vähän vettä maskiin, sitten maskin painetaan maskin ylälaidasta ja samalla puhalletaan nenällä. Sitten vain vaakatasoon ja kohti koralleja.
Kouluttajamme piti meitä aluksi kiinni tankeista kun polskutimme korallien yllä. Lasit suurentavat sen verran, että korallit näyttää olevan todella lähellä, mutta kun kättä vie kohti maata, ei siihen ylety sittenkään. Pelkäsin välillä kolauttavani jotain korallia, sillä korkeuden säätö oli hankalaa, varsinkin kun joku roikutti tankista. Pikkaisen lisää ilmaa pukuun auttoi siihen ettei kokoajan valunut syvemmälle. Kun homma alkoi sujua pääsimme itsenäisesti sukeltelemaan oppaan rinnalla. Se oli helpompaa. Itse tein välillä automaattisesti käsilläkin uintiliikkeitä, vaikkei pitäisi.
Sukellus kesti noin 45 minuuttia, jonkajälkeen palasimme emäalukselle syömään lounasta. Kyllä maistui.

Energiajuomaa sukellusten välillä laivan aurinkokannella

Lounastila emoaluksella

Toisella sukelluksella kävimme katselemassa kaunista korallirantaa. Vesi oli täysin turkoosia ja näkyvyys mahtava. Näimme kaikenlaisia kaloja sekä satojen ellei tuhansien pikkukalojen parvimuodostelmia, jotka tekivät veteen satumaisia kuvioita. Todella upean näköistä. En varsinaisesti tunnistanut juuri mitään kaloista, mutta ainakin Nemokala löytyi, sekä mustekala joka oli piilossa kolossaan. Myös yhtä puolimetristä ruskeaa monnimaista kalaa seurailimme. Kävimme tällä sukelluksella hieman syvemmällä, noin 10 metrissä. Pintaa kohti oli hauska katsella kun aurinko kimalteli aaltoihin.

Turkoosit vedet houkuttelivat pulahtamaan, alla riutta

Paluumatka sujui helpommin kuin tulo. Meri oli tyyntynyt. Kertasimme päivän tapahtumia Markun kanssa. Hänelläkin oli ollut onnistunut reissu. Illalla olimme väsyneitä tai ehkä nuutuneita. Vaikka laji ei fyysisesti ole rankka, joku siinä silti kuluttaa.

Khao Lak - Rantaelämää

La 1.12 Khao Lak
Joulukuu koittaa, eipä uskoisi. Aamupäivälle oli varattu rantaelämää. Eeva vaati päästä grillaan. Se ei ollut kerenny polttaa itseään vielä puolipilvisenä ekana päivänä. Paitsi ehkä vähän hartioista. Islakin puljasi kaikkien kanssa tasapuolisesti. Aurinko paisteli ja lämpöä riitti. Keli oli kuitenkin epävakainen ja satunnaiset sadekuurot ropistelivat ylitsemme muutaman kerran.

Eevan maastoväri, taustalla Beach wedding menossa

Luksusmokit rannalla

Iltapäivästä kävimme katsomassa tsunamimuseota sekä paikallista poliisivene nähtävyyttä, jonka tsunami kuljetti yli kilometrin päähän rannikolta. Khao Lak on yksi pahiten tuhoutuneista paikoista tsunamin jäljiltä. Jälleenrakennus on yhä kesken. Osallistuimme myös paikallismarkkinoille. Iltamarkkinat oli paikallisten tapahtuma pari kertaa viikossa. Tarjolla oli käsitöitä, vaatteita ja syötävää. Tarkoituksemme oli mennä syömään suositeltuun Green Pepper ravintolaan. Nälkä oli kuitenkin jo melkoinen markkinoille saavuttaessa. Otimme Einin kanssa barbecue vartaat grillistä alle euron hintaan. Näyttivät sen verran herkullisilta, että katukeittiöihin erittäin epäilevästi suhtautuvat porukatkin kysyivät mitäs tuolta uskaltaisi ostaa. Tilasin niille kanatikkua, possua ja kasan kevätkääryleitä. Islakin söi kevätkääryleitä, joten pakko oli porukoittenkin uskaltaa. Katumarketista jäi mukaan jotain pientä matkamuistoa, mutta ruoat olivat sen verran täyttäviä, että päätimme siirtää illallista hotellille. Hämäräkin alkoi saapua. Kävelimme rantaa pitkin hotellille. Pimeys yllätti jälleen, mutta tällä kertaa olimme varautuneet. Outi oli ottanut taskulampun hotellilta. Ravut olivat liikkeellä öiseen aikaan ja normaalisti niitä ei pimeällä näe. Ne olivat liian hitaita väistelemään taskulamppua, vaikka vikkeliä ovatkin. Näimme satoja rapuja ja kymmeniä kotiloita.

Kameraleikkejä

Khao Lak

Pe 30.11 Khao Lak
Naapurihuoneistomme väki vetivät sen 12 tuntia unta, mutta heräsivät silti samoihin aikoihin meidän kanssa, sillä he olivat menneet kasin aikoihin unille. Kävimme syömässä erinomaisen American Breakfast buffeen, joka sisälsi kaikkea mahdollista muutamasta thairuokalajista kokin tekemään munakkaaseen. Aamiainen oli samaa tasoa Bangkokin Centre Pointin kanssa.

Paikallinen hedelmätiski tarjosi herkkuja

Aamiaisen jälkeen klo 10 päätimme lähteä ilmaistaksilla Khao Lakin keskustaan shoppailemaan. Hotellimme tarjosi ilmaisia kuljetuksia keskustaan noin 5 km päähän Khao Lakiin tiettyinä kellonaikoina. Rantaa pitkin matka oli noin 2-3 km. Kuljettajanamme oli hauska kaveri Mr.Nop. Meidän oli tarkoitus käydä etsimässä lukuisista sukellusliikkeistä paikat meille sunnuntaiksi suorittamaan DSD (discover scuba diving) ja vaarille snorkkeliretki. Mummo oli suostunut Eevan kanssa hoitamaan Islaa päivän. Saimme viimeiset paikat ensimmäisestä liikkeestä johon menimme. Teimme kaupat, sillä hintatasokin oli keskiluokkaa ja kaikki vaikutti hyvältä. 3660 bhatin (100e) etukäteismaksu kolmelta hengeltä suoritettiin samalta istumalta. Maksettavaa jäi vielä kaksi kolmasosaa.
Kiertelimme kauppoja ja teimme muutamia ostoksia. Pitihän tuoreimpien Thaimaan reissaajien päästä tinkaamaan. Eevalla oli paras taktiikka, ehkä osittain vahingossa. Hän katseli erästä paitaa ja sovittikin sitä. Kun Eeva ilmoitti jatkavansa katselua muualta, myyjä kysyi paljonko on valmis siitä maksamaan nyt. Eeva ilmoitti puolet hinnasta ja sillä lähti.

Rankat kuurot iskivät toisinaan yllättäen

Iltapäivästä tutustuimme hotellimme privaattirantaan kovan sadekuuron jälkeen. Aallot olivat mukavia ja puljasimmekin melkoisesti. Kävimme illalla Bang Niang rannalla syömässä huippuhyvää ruokaa. Koko seurueemme ateriat maksoivat vaivaiset 40 euroa, vaikka olimme hienossa rantaravintolassa. Kävelimme auringonlaskun aikaan takaisin hotellille. Pimeä kerkesi tulla eli kello oli puoli seitsemän tienoolla. Jetlaagi vaivasi vieläkin tuoreita matkalaisia. Itse naputtelin blogia ennen unille menoa.

Kelit vaihtelle ja mollikka paistaa altaalle

Krabi - Khao Lak

To 29.11
Krabi - Khao Lak

Orchid Beach Resort huone

Olimme varanneet hotellimme respan tätiltä kuljetuksen Khao Lakiin jaetulla minivanilla halpaan hintaan. Meitä tultiin hakemaan noin klo 10. Ajoimme pienen matkan läheiselle matkatoimistolle matkatoimistolle. Jouduimme odottelemaan siellä yli tunnin. Puuh. Ei kiva. Islalla oli jo hermo kireällä, sillä päiväunet kolkuttelivat jo ovella. Sitten meidät vietiin uudella kyydillä varsinaisen minivanin luo, joka oli aivan meidän hotellin lähellä. Parempi kun oltaisiin kävelty sinne suoraan, ei olisi tarvinnut odotella. Jotta homma menisi aivan putkeen, oli minivan buukattu täpötäyteen. Ei henkilöiden puolelta, vaan koska kaikilla oli noin rinkan verran matkatavaroita. 14 aikuista ja 3 lasta samassa kyydissä. Voi veljet, että auto oli täysi. Eikä ilmastointi riittänyt päivän kuumimmassa helteessä. Kuski oli hämillään, mutta ei hän voinut oikein tilanteelle mitään. Matkaan vaan siis. Hinta oli kolmannes privakyydistä, kävi kyllä mielessä että olikohan tässä nyt sitten hyvä paikka säästää. Edessämme penkeillä oli toinen lapsiperhe joiden muksut olivat Islaakin kovempia huutamaan. Ainakin Islan nähdessään alkoi karmea älämölö. Muiden matkustajien onneksi se kesti vain kymmenisen minuuttia. Reilun puolen tunnin matkan jälkeen lapset, ja osa aikuisita vetelikin jo sikeitä. Puolessa välissä matkaa kuski ilmoitti että vartin tauko. Puuh, olis vain ajettu suoraan ajattelivat ainakin lapsiperheväki. Just kun ne nukahti. Jotta väki pääsi ulos autosta tuli puolet matkalaukuista purkaa pihalle. Siinä rytäkässä tietysti muksutkin heräsivät. Pakko oli käydä ryyppäämässä Sprite. Sen verran korpesi.
Onneksi tunnin päästä saavuimme perille ehjinä. Loppumatkasta yksi muksuista vielä purjosi muovisäkkiin, mikä nosti tunnelmaa entisestään.

Auringonlasku provaattirannalla

Heti hotellille päästyämme altaalla odottelivatkin jo mummo, vaari ja Eeva täti. Jippii hihkaisi Isla. Emme jääneet vielä turisemaan, sillä meitä ohjasti palvelustäti joka esitteli Orchid Beach Resortin tiloja. Huoneellamme vaihdoimme uikkarit jalkaan ja lähdimme moikkaamaan porukoita hotellimme privaattirannalle. Aika jees, ekaa kertaa tommonenkin tuli koettua. Ruuhkaa ei ollut. Meressä uinti teki hyvää varsinkin kun oli ollut todella hikinen automatka. Ei aikaakaan kun ilta alkoi hämärtää ja ruokaa teki mieli. Menimme syömään hotellimme ravintolaan, sillä ei lähellä ollut muitakaan paikkoja. Olimme liikkeellä ennen ns iltaruoka aikaa, joten söimme beach-bar ruokalistasta. Hintataso oli reilua 5 euroa per annos, mikä oli paikallisesti kallista, mutta eristyksissä olevalle 4 tähden hotellille kohtuullista. Illallishinnat olivat sitten lähes tuplahintaiset.

Iltahämärä hotellilla

Kävimme Einin kanssa auringonlaskun aikaan käppäilemässä ja tarkistamassa pääseekö lähellä olevan eteläisen jontkan ylittämään. Sitä kautta pääsisi kävellen takaisin Bang Niang rannalta. Ei ollut kuin polveen asti. Hyvin kahlattavissa.
Illasta menimme hotellihuoneille ajoissa, sillä porukoilla oli tietysti väsy matkasta. Kerkesimme kuitenkin katsella kaunista auringonlaskua. Huoneella Isla paini sänkymme tyynyjen kanssa, kunne uni alkoi tulla. Mekin olimme väsyneitä ja painuimme pehkuihin.

Islan tyynypainit hotellilla. Kuka voitti?

Krabi - Tiger Cave Temple

Ke 28.11
Tiger Cave Temple

Portaita riitti, osa oli korkeita

Keskiviikko aamupäiväksi oli luvassa Tiger Cave Templen valloitus. Temppeli sijaitsee korkealla karstikalliolla ja sinne on kiivettävä 1237 askelmaa. Hurautimme paikalle tutuksi tulleella taksikuskilla. Temppelin alapuolella rakennetaan valtavaa uutta temppeliä ja siellä sijaitsee myös muita temppelirakennuksia. Tämä on toimiva luostari, joten muutamia munkkeja vaelteli paikalla. Ilmeisesti portaat toimivat jonkinlaisena mietiskelyn paikkana matkalla ylös. Kyllä siinä lihakset pysyvät kunnossa, mikäli tuota usein ramppaa. Olimme liikkeellä yhdeksän-kymmenen tienoolla, sillä halusimme välttää klo yhdeksi luvatun 35 asteen helteen. Pistin sportstrackerin päälle ja aloimme kiivetä. Noin kolmannen sadan askelman kohdalla alkoi selvitä se että tässä tulee kunnon hiki, mikä ei sinänsä tullut yllätyksenä. Olimme pukeutuneet säädyllisesti pitkiin vaatteisiin, kuten paikalliseen luostariin on kehotettu. Monet turistit eivät näyttäneet paikkaa kunnioittavan vaan olivat shortseissa tai hihattomissa paidoissa. Muutamat ryssät jopa ilman paitaa. Törkeää piittaamattomuutta. Sitten sitä ollaan niin vihasia kun Pussy Riot laulaa säädyttömyyksiä ortodoksisessa kirkossa.

Sanctuary. Kyllä munkeilla täällä kelpaa rauhottua

Rakentaessa on tullut hiki.

Tosiaan kolmensadan portaan jälkeen otsalla oli sellainen hiki, että ei oo koskaan ollut. Paita alkoi olla läpimärkä sekä housut kastuivat polven alapuolelta. Tunsin kuinka hikinorot valuivat pitkin reisiä alas. Lämpöä oli 29 astetta ja ilma oli kostea. Kokonaisuudessan portaat nostivat reilun 300 metriä: noin 25-35 cm per askelma. Osa askelmista oli korkeita ja kapeita, joten alastullessa oli oltava tarkkana. Matkaan meni taukoineen 45 minuuttia ja muutamaa porrasta ennen yläasemaa alkoi jopa heikottaa. Ehkä kuumuus tai sitten hikoilu aiheutti sen. Olen kyllä huomattavasti rankempia kiipeilyitä tehnyt, mutta koskaan en ole näin paljoa hikoillut, edes saunassa. Ylhäällä palkinto odotti. Temppelin tasannetta hiveli hento tuuli ja maisemat olivat komeat. Ei melua liikenteestä, vain tuulen humina. Munkeilla on mukavat paikat rentoutua. Vietimme ylhäällä aikaa ja kuvailimme maisemia. Lopuksi otimme evästä, jotta Islakin viihtyisi matkan alas asti.

Perhepotretti

Illalla oli paikallinen täyden kuun festivaali Loi Krathong, jolloin juhlitaan ilmeisesti uskonnosta ja valtiosta riippuen hieman eri asioita. Osa thaimaan väestä juhlistaa buddhaa, osa ilmeiseti kuninkaallisia. En osaa tarkalleen sanoa. Iltaa kohden Krabin joenvarsi täyttyi väestä ja markkinameininki oli kuumimmillaan. Valitettavasti Islan nukutus oli hyvin samoihin aikoihin tapahtuva jokailtainen tapahtuma, joten emme voineet yhdessä tutustua festivaaliin. Kävin kuitenkin rannassa piipahtamassa kun paikalliset uittavat kynttilöin koristeltuja kruunuveneitään joessa sekä lähettävät palavia onnenlyhtyjä taivaan korkeuksiin. En viipynyt pitkään, sillä juuri tänä iltana ei Isla oikein nukkunut. Joutuen varmaan osittain kovista ilotulitteista jota poksahteli keskustahotellimme kulmilla. Einin kanssa seurailimme lyhtyjen kohoamista taivaisiin hotellimme ikkunasta.

Loi Krathong

Krabi town.

Ti 27.11

Tiistai oli varattu ostospäiväksi. Olimme suunnitelleet menevämme Outlet Villageen, joka sijaitsee kaupungin laidalla. Se aukeni klo 11. Kerkesimme siis hyvin kierrellä aamupäivästä keskustan omaa tarjontaa. Yhdentoista aikaan otimme taksin hotellilta Outlet Villageen ja lähdimme tutustumaan tarjontaan. Merkkituotteita oli runsaasti, arviolta reilut puolet olivat eurooppalaisia tai jenkkejä. Puma, Adidas, Lacoste, Rip Curl, Clarks yms yms. Hinnat olivat vähintäänkin kohtuulliset, sillä monella liikkeellä oli vielä alennusmyynti päällä. Aikaa meillä oli ostella vaikka koko kauppa tyhjäksi, sillä Isla nukahti. Tosin Bangkokissa edellytykset olivat vielä huomattavasti paremmat ostoksille. Jotain pientä tarttui kuitenkin mukaan. Lähellä Outletia oli Tesco. Hotelli respan täti ja taksikuski neuvoivat, että sinne kannattaa mennä. Kävelimme suurehkon tien reunaa, sillä kävelyteitä ei täällä suunnalla ollut.

Katunäkymä Krabilta

Tescossa kävimme syömässä paikallista todella tulista kanaa sekä jotain lihaa nuudeleilla. Iced coffee teki hyvää aterian päälle. Koko perheen setti taas alle 200 bhatia (5e). Tescosta ei tainnut tarttua mitään mukaan, mutta tutkin tarjolla olevaa kännykkävalikoimaa. Nokian Ashat olivat paikallisilla hyvin käytössä ja myynnissä. Toki kilpailu halpapuolellakin on todella kovaa. Siinä missä Bangkokissa kaikilla oli ollut iPhone, kopio siitä tai Galaxy täällä Nokioilla oli melko hyvä jalansija. Tästä voi päätellä, että Bangkokissa on ihmisillä vähintään kymmenkertaisesti rahaa.

Uus tukkaki on

Iltapäivästä kävin hotellimme respasta kysymässä missä voisi käydä leikkaamassa hiukset. Alkoivat rehottaa jo melkoisesti. Parturi löytyikin läheltä. Astelin ennakkoluulottomasti sisään ja pääsin heti palvelujen ääreen. Ei siinä kauaa nokka tuhissut, kun oli hiukset leikattu. Hetken aikaa kesti kun kuuntelin hintaa, kaivoin viissatasta taskusta.. "Hanre baat". Huh, satasella selvisi, mua kävi naurattamaan ja löin kaverille 120 bhatia kun oli sopivasti taskussa. Comeon kolme euroo hyvästä hiustenleikkuusta... Mielessä kävi että Suomi on menetetty maa.

Illalla alkoi taas sataa, mutta kävimme sateesta huolimatta katselemassa iltamarkettia. Vielä ois yks mad cook testaamatta. Ötököitä oli pannulla. Jäi vielä sinne, saapi nähdä tuleeko uskallettua maistaa...

Illalla katteltii Madagaskaria kännykältä

Railay - Krabi Town

Ma 26.11

Tästä paratiisista luovuttiin.

Emme pitäneet kiirettä aamulla vaan söimme aamiaiset rauhassa ja kävimme vielä hotellin altaalla puljaamassa. Krabilla meillä ei ole uima allasta ja hotellikin on koko reissun edullisin. Noin 25 euroa yö. Veneemme lähti Krabin puoleiselle rannalle Ao Nangiin 11.30, joten kerkesimme normaali päivärutiinillamme hyvin pakata, syödä ja käydä uimassa. Ostimme hotellilta kuljetuksen eteenpäin Krabin keskustaan ja meitä olikin vastassa minibussi. Minibussin kuski onnistui tietämään missä hotellimme Orange tree house sijaitsee pienen jutustelun jälkeen.

Orange tree house. Halpa mutta hyvä.

Iltapäivä oli sateinen, mutta nälkäinen joukkomme kävi ruoan etsintään hetimiten hotellille selvittyämme. Hotelli osoittautui siistiksi ja vähintään hintansa väärtiksi. Krabi kaupungissa ei liiemmin turisteja ole, vaan tämä toimii enemmäkin läpikulkupaikkana. Hotellihuoneet ovat todella edullisisa verrattuna vaikka Phuketiin. Aikamme käveltyämme katuja löysimme Old West ravintolan, joka oli sattunut silmään yhtenä ainoista paikoista, josta Nokia maps tarjosi tietoa. Ei sillä että me ei oltaisi jo tähän mennessä käyneet useissa paikallisissa pikkupuljuissa syömässä, menimme tähän ravintolaan. Paikallinen cowboy näytti tarjoili meille ateriat. Tarjoilija oli tatuoitu hieman vaarallisen näköinen tyyppi komeissa buutseissa, revityissä farkuissa ja sätkä silloin tällöin huulessa. Islalle tarjoillessaan hänkin osoittautui oikein leppoisaksi huuliveikoksi.
Ruokaa saatuamme kävelimme pienen lenkin kaupungilla ja palasimme kämpille. Matkalla näimme hienon palatsin joka aukeaa kaupungin keskustassa olevalla nyppylällä. Ainiin... matkalla olleista  pikkukojuista löytyi hauska täti joka viihdytti Islaa sen verran tehokkaasti että saimme ostettua häneltä hameen ja pari paitaa.

Komea temppeli keskellä kaupunkia.

Railay

Su 25.11

Ao Phra Nang koverat kalliot

Hotellimme tarjosi ilmaisia venekyytejä tiettyinä kellonaikoina Railayn itärannalle. Olimme liikkeellä aikaisin, jotta kerkeäisimme katsella paikkoja ennen keskipäivän hellettä. Hyppäsimme hotelliltamme aamiaisen jälkeen klo 8.30 lähtevään kyytiin ja suuntasimme Ao Phra Nang rannalle eli Prinsessalahdelle. Monet pitävät sitä Thaimaan kauneimpana rantana. Rantaa koristaakin valtavan korkea karstikivi seinämä joka ylettyy yhä kauemmas seinämän reunasta mitä korkeammalle seinää mennään. Vuoren seinämät ovat siis koverat ja sateella rannalla voi olla täysin sateen suojassa. Turkoosi vesi lainehtii ja lähellä olevat saaret ovat komeita ja kohoavat korkealle merestä. Kallion seinämässä on pieni luola, joka on täynnä veistettyjä falloksia. Tähän on tarinansa, mutta en käy sitä tänne kopioimaan. Googleta, lue Mondon Thaimaakirjasta, LonelyPlanetista tai jostain muualta.
Aamupäivästä rannalla oli mukavaa, ennen kuin massaturismi iskee. Sitten kun se iskee, tarvitsee pystyä nauttimaan keikkatunnelmasta, mikäli rannalla viihtyy. Me suuntasimme muualle kun massat saapuivat paikalle. Sitä ennen kerkesin kumminkin ottamaan tuntumaa kallioon boulderoinnin merkeissä. Olin raahannut kengät mukanani, ja paikalla oli reittejä jos jonkin näköisiä. Helpoimmat olivat kiipeilyryhmän käytössä, ja niillä oli väkeä. En saanut paljoa irti negatiivistä seinistä. Kun pala ei riitä, ni sitte ei. Kunnon hien siinä sai päälle ja mankkaa kului. Paikalle saapui myös kovia kiipeilijöitä. Osa liidasi todella vaikean näköistä negatiivista seinää. Tosin välillä nekin huilaili köydessä. Eräs pappara istuskeli aikansa rannalla ja lähti sitten kiipeämään ilman varusteita (free climbing) jonnekin 15 metrin korkeuteen. Hän meni sentään helpohkoa reittiä, joka oli positiivinen. Tosin jos tuolta tipahtaisi, niin ehkä mielummin nega seinältä hiekalle, kuin positiiviselta kiville. Ei hän kuitenkaan pudonnut, jännää oli katsoa. Kävelimme takaisin hotellille, sillä venekyytiä ei ollut saatavilla. Isla nukahti matkalla mandukaan ihan hikisenä.

Ao Phra Nang ranta

Eini ja Isla uimassa

Iltapäivästä kävimme vielä Railay kierroksen ja katukauppoja katselemassa. Tarkoituksenamme oli mennä syömään Initalaiseen Utopia ravintolaan, mutta sinne asti päästyämme selvisi, ettei se tarjoile sunnuntaisin ruokaa. Baari oli auki. No vieressä oli paikallista ruokaa tarjolla. Hinnat olivat niin edulliset, että oletimme annosten olevan pieniä. No eivät ne olleet. Tilasimme liikaa. Kevätkääryleitä, nuudelia ja katkarapuja, kanaa ja cashew pähkinöitä sekä riisiä. Huh, kyllä tuli kupu täyteen kaikille kolmelle. Hintaakin kertyi vain 450 bhatia (noin 12 euroa). Matkalla hotellille näimme kokonaisen apinasuvun sekä erilaisia liskoja. Iltapäivä uinnit altaalla vielä ennen kämpille menoa. Illalla katselimme AlJazeeralta tulevaa global warming dokkaria, sekä uutisia.

Ko Lanta - Railay

Aloitimme aamun hiljalleen, sillä olimme varanneet paikan lautalle joka lähtee klo 13.30 Railaylle. Söimme Papillionin aamiaiset ja jäimme puljaamaan altaalle ja surffailemaan tulevia suunnitelmia allasbaariin, kunnes kyyti saapui noutamaan satamaan. Auto tuli tupaten täyteen ja meitä istui varmaan kymmenen henkeä pickupin lavalla. Kamat oli katolla suureksi osin. Onneksi satama oli lähellä. Lautalla oli sentään enemmän tilaa, menimme alakertaan jossa saimme Islan ottamaan pikkupäikkärit. Ukkoskuuro yllätti kesken matkan ja kannella olleet ihmiset valuivat alakertaan, mutta tilaa oli tällä kertaa mukavasti. Railaylle saavuttuamme meidät siirrettiin isolta lautalta pitkähäntäveneisiin. Siinä sai olla tarkkana kun Islaa siirrettii veneestä toiseen, sillä sade oli liukastuttanut paikat. Myös tavaran kanssa oli säätöä. Päästiin kuitenkin kyytiin ja ensimmäistä kertaa pitkähäntäveneeseen.

Railay Beachin vierestä kohoavat karstivuoret. Kiipelijöiden mekka

Railayn maisemat ovat vailla vertaa. Mielestäni jopa hienommat kuin Phi Phillä. Karstivuoret kohoavat todella korkealle, pilviin asti tänä sateisena päivänä. Vaikea arvioida kuinka korkeita ne oikeasti ovat, sillä jyrkänteet ovat pystysuoria, tosin kuin kaikki aiemmat vuoret joihin olen törmännyt. Helposti ylittävät useita satoja metrejä kenties yli 500 metriä.

Iloinen kuskimme vie meidät Great View Resort hotellille

Railay on eristyksissä oleva niemen nokka, jonka molemmilla puolilla on pienet kylät. Läpi kulkee viidakkotie, jonka kävelee noin 5 minuutissa. Meidän hotellimme on sitten vielä erillinen niemi, mutta sinne päästäksemme meidän oli tavattava meitä paikalle tullut venekuski Railayn itäpuolella. Laukkujen kantaminen 5 min kävelymatkan oli hikistä puuhaa. Sandaalit märkänä ja hiekkaisina sekä mudasta, että merivedestä, sillä pitkähäntäveneet eivät täällä aja laituriin, vaan jäävät rantaveteen. Sieltä sitten kävellään kamojen kanssa rannalle. Kuskimme oli "yllättäen" myöhässä tai sitten aikataulujen sopimisessa oli käynyt fiba. Pääsimme kuitenkin hotellillemme Great View Resortiin. Huone oli mahtava. Bambumaja tyylinen mutta moderni. Huone oli rakennettu jyrkälle rinteelle, siten että se oli kokonaan ilmassa palkkien varassa. Parvekkeelta alas oli useita metrejä, jote Islaa ei sinne tarvinnut päästää. Tosin ei olisi tarvettakaan, sillä koko parvekkeelle vievä seinämä oli lasinen ja tarjosi mahtavat maisemat viidakkoiseen jyrkänteeseen. Takana voi nähdä turkoosin veden ja oman rannan.

Huone oli tyylikäs.

Päiväretki Phi Phille

Pe 23. Herätys 7.20. Tulee mieleen työaamut. Tosin paljon mukavammissa merkeissä. Saimme hotellilta aikaisen aamiaisen, sillä kyytimme oli sovittu 8.20. Varaamamme retki oli Opal travelin matka ja se tehtiin pikaveneellä. Matkaan Ko Lantalta Phi Phi Lein Maya beachille kului noin 40min.

Maya bayn karstivuoret

Maya on kuuluisa the Beach elokuvasta ja sitä pidetään jopa maailman kauneimpana luonnollisena rantana. Rannalle ei tosiaankaan ole rakennettu mitään, mutta turisteja siellä on kuin muurahaisia keossa. Toki paikka on satumaisen kaunis, mutta turismin määrä kyllä pisti vähän harmittamaan. Ehkä jossain muualla on jotain yhtä kaunista, mutta se ei vielä ole näin suosittu nähtävyys. Huvittavaa oli katsella tyttöjen facebook profiilien tulevia uusia kuvia, kun kukin vuorollaan kieriskeli hiekassa ja keimaili kuin 50 centin musavideolla konsanaan. Parisuhdeväki keskittyi kuvaamaan maisemia ja muksujaan. Isla oli jälleen nähtävyys paikalla ja monet turistit halusivat tulla leikkimään ja ottamaan kuvia vaaleatukkaisesta taaperosta.

Seuraavaksi suuntasimme Monkey Beachille snorklaamaan veneestä. Koralleissa ei ollut hirveästi nähtävää, mutta laguuni oli jälleen komea. Mukavahan se oli käydä puljaamassa turkoosissa vedessä.
Seuraavaksi oli luvassa lounas Bamboo beachilla. Siellä sai snorklailla pari tuntia lounaan ohessa, me käytimme ajan Islan nukutukseen ja ruotsalaispariskuntaan tutustumiseen. Heillä oli saman ikäinen poika, joka myös keräsi katseita vaaleine kutreineen. Kun Joakimin kanssa kärryttelimme ympyrää muksuja unille otimme pienimuotoisen kisan, kumman muksu nukahtaa ensin. Viimeinen tarjoaa kaljat. Isla oli jo sen verran väsynyt, että voitin selvästi. Kalja heitto oli melko läpällä, mutta ei aikaakaan kun jo olutta nautittiin. Huudettu veto oli hyvä tekosyy kuulemma itsellekin tilata oluet. Mukavia nuo ruottalaisetkin. Ja niitähän Ko Lantalla riittää. Saarta kutsutaan leikkimielisesti ruotsalaisten saareksi.

Isla oli paikallinen nähtävyys, jo ties kuinkamonennen kerran

Lopuksi matkaan kuului Phi Phin pääsaari Don. Emme päässeet kovin pitkälle tutustumaan. Lähinnä paikka tuntui koostuvan erilaisista myyntikojuista ja sukellusliikkeistä. Näissä liikkeissä oli hauskoja sloganeja. "Remember the times when sex was safe and diving dangerous?" - viittaa ilmeisesti paikallisten maksullisten naisten korkeaan HIV tilastoon.
Kämpille päästyämme kävimme syömässä ja maksoimme piikkimme kiinni sekä varasimme kyydit seuraavaan majapaikkaamme. Sitten nukuttamaan Islaa ja kirjoittelemaan tätä. Päätä särkee vähäsen, pitänee mennä ottamaan vettä. Eiköhän kaikki tullut jo kerrottua.