Khao Lak

Pe 30.11 Khao Lak
Naapurihuoneistomme väki vetivät sen 12 tuntia unta, mutta heräsivät silti samoihin aikoihin meidän kanssa, sillä he olivat menneet kasin aikoihin unille. Kävimme syömässä erinomaisen American Breakfast buffeen, joka sisälsi kaikkea mahdollista muutamasta thairuokalajista kokin tekemään munakkaaseen. Aamiainen oli samaa tasoa Bangkokin Centre Pointin kanssa.

Paikallinen hedelmätiski tarjosi herkkuja

Aamiaisen jälkeen klo 10 päätimme lähteä ilmaistaksilla Khao Lakin keskustaan shoppailemaan. Hotellimme tarjosi ilmaisia kuljetuksia keskustaan noin 5 km päähän Khao Lakiin tiettyinä kellonaikoina. Rantaa pitkin matka oli noin 2-3 km. Kuljettajanamme oli hauska kaveri Mr.Nop. Meidän oli tarkoitus käydä etsimässä lukuisista sukellusliikkeistä paikat meille sunnuntaiksi suorittamaan DSD (discover scuba diving) ja vaarille snorkkeliretki. Mummo oli suostunut Eevan kanssa hoitamaan Islaa päivän. Saimme viimeiset paikat ensimmäisestä liikkeestä johon menimme. Teimme kaupat, sillä hintatasokin oli keskiluokkaa ja kaikki vaikutti hyvältä. 3660 bhatin (100e) etukäteismaksu kolmelta hengeltä suoritettiin samalta istumalta. Maksettavaa jäi vielä kaksi kolmasosaa.
Kiertelimme kauppoja ja teimme muutamia ostoksia. Pitihän tuoreimpien Thaimaan reissaajien päästä tinkaamaan. Eevalla oli paras taktiikka, ehkä osittain vahingossa. Hän katseli erästä paitaa ja sovittikin sitä. Kun Eeva ilmoitti jatkavansa katselua muualta, myyjä kysyi paljonko on valmis siitä maksamaan nyt. Eeva ilmoitti puolet hinnasta ja sillä lähti.

Rankat kuurot iskivät toisinaan yllättäen

Iltapäivästä tutustuimme hotellimme privaattirantaan kovan sadekuuron jälkeen. Aallot olivat mukavia ja puljasimmekin melkoisesti. Kävimme illalla Bang Niang rannalla syömässä huippuhyvää ruokaa. Koko seurueemme ateriat maksoivat vaivaiset 40 euroa, vaikka olimme hienossa rantaravintolassa. Kävelimme auringonlaskun aikaan takaisin hotellille. Pimeä kerkesi tulla eli kello oli puoli seitsemän tienoolla. Jetlaagi vaivasi vieläkin tuoreita matkalaisia. Itse naputtelin blogia ennen unille menoa.

Kelit vaihtelle ja mollikka paistaa altaalle

Krabi - Khao Lak

To 29.11
Krabi - Khao Lak

Orchid Beach Resort huone

Olimme varanneet hotellimme respan tätiltä kuljetuksen Khao Lakiin jaetulla minivanilla halpaan hintaan. Meitä tultiin hakemaan noin klo 10. Ajoimme pienen matkan läheiselle matkatoimistolle matkatoimistolle. Jouduimme odottelemaan siellä yli tunnin. Puuh. Ei kiva. Islalla oli jo hermo kireällä, sillä päiväunet kolkuttelivat jo ovella. Sitten meidät vietiin uudella kyydillä varsinaisen minivanin luo, joka oli aivan meidän hotellin lähellä. Parempi kun oltaisiin kävelty sinne suoraan, ei olisi tarvinnut odotella. Jotta homma menisi aivan putkeen, oli minivan buukattu täpötäyteen. Ei henkilöiden puolelta, vaan koska kaikilla oli noin rinkan verran matkatavaroita. 14 aikuista ja 3 lasta samassa kyydissä. Voi veljet, että auto oli täysi. Eikä ilmastointi riittänyt päivän kuumimmassa helteessä. Kuski oli hämillään, mutta ei hän voinut oikein tilanteelle mitään. Matkaan vaan siis. Hinta oli kolmannes privakyydistä, kävi kyllä mielessä että olikohan tässä nyt sitten hyvä paikka säästää. Edessämme penkeillä oli toinen lapsiperhe joiden muksut olivat Islaakin kovempia huutamaan. Ainakin Islan nähdessään alkoi karmea älämölö. Muiden matkustajien onneksi se kesti vain kymmenisen minuuttia. Reilun puolen tunnin matkan jälkeen lapset, ja osa aikuisita vetelikin jo sikeitä. Puolessa välissä matkaa kuski ilmoitti että vartin tauko. Puuh, olis vain ajettu suoraan ajattelivat ainakin lapsiperheväki. Just kun ne nukahti. Jotta väki pääsi ulos autosta tuli puolet matkalaukuista purkaa pihalle. Siinä rytäkässä tietysti muksutkin heräsivät. Pakko oli käydä ryyppäämässä Sprite. Sen verran korpesi.
Onneksi tunnin päästä saavuimme perille ehjinä. Loppumatkasta yksi muksuista vielä purjosi muovisäkkiin, mikä nosti tunnelmaa entisestään.

Auringonlasku provaattirannalla

Heti hotellille päästyämme altaalla odottelivatkin jo mummo, vaari ja Eeva täti. Jippii hihkaisi Isla. Emme jääneet vielä turisemaan, sillä meitä ohjasti palvelustäti joka esitteli Orchid Beach Resortin tiloja. Huoneellamme vaihdoimme uikkarit jalkaan ja lähdimme moikkaamaan porukoita hotellimme privaattirannalle. Aika jees, ekaa kertaa tommonenkin tuli koettua. Ruuhkaa ei ollut. Meressä uinti teki hyvää varsinkin kun oli ollut todella hikinen automatka. Ei aikaakaan kun ilta alkoi hämärtää ja ruokaa teki mieli. Menimme syömään hotellimme ravintolaan, sillä ei lähellä ollut muitakaan paikkoja. Olimme liikkeellä ennen ns iltaruoka aikaa, joten söimme beach-bar ruokalistasta. Hintataso oli reilua 5 euroa per annos, mikä oli paikallisesti kallista, mutta eristyksissä olevalle 4 tähden hotellille kohtuullista. Illallishinnat olivat sitten lähes tuplahintaiset.

Iltahämärä hotellilla

Kävimme Einin kanssa auringonlaskun aikaan käppäilemässä ja tarkistamassa pääseekö lähellä olevan eteläisen jontkan ylittämään. Sitä kautta pääsisi kävellen takaisin Bang Niang rannalta. Ei ollut kuin polveen asti. Hyvin kahlattavissa.
Illasta menimme hotellihuoneille ajoissa, sillä porukoilla oli tietysti väsy matkasta. Kerkesimme kuitenkin katsella kaunista auringonlaskua. Huoneella Isla paini sänkymme tyynyjen kanssa, kunne uni alkoi tulla. Mekin olimme väsyneitä ja painuimme pehkuihin.

Islan tyynypainit hotellilla. Kuka voitti?

Krabi - Tiger Cave Temple

Ke 28.11
Tiger Cave Temple

Portaita riitti, osa oli korkeita

Keskiviikko aamupäiväksi oli luvassa Tiger Cave Templen valloitus. Temppeli sijaitsee korkealla karstikalliolla ja sinne on kiivettävä 1237 askelmaa. Hurautimme paikalle tutuksi tulleella taksikuskilla. Temppelin alapuolella rakennetaan valtavaa uutta temppeliä ja siellä sijaitsee myös muita temppelirakennuksia. Tämä on toimiva luostari, joten muutamia munkkeja vaelteli paikalla. Ilmeisesti portaat toimivat jonkinlaisena mietiskelyn paikkana matkalla ylös. Kyllä siinä lihakset pysyvät kunnossa, mikäli tuota usein ramppaa. Olimme liikkeellä yhdeksän-kymmenen tienoolla, sillä halusimme välttää klo yhdeksi luvatun 35 asteen helteen. Pistin sportstrackerin päälle ja aloimme kiivetä. Noin kolmannen sadan askelman kohdalla alkoi selvitä se että tässä tulee kunnon hiki, mikä ei sinänsä tullut yllätyksenä. Olimme pukeutuneet säädyllisesti pitkiin vaatteisiin, kuten paikalliseen luostariin on kehotettu. Monet turistit eivät näyttäneet paikkaa kunnioittavan vaan olivat shortseissa tai hihattomissa paidoissa. Muutamat ryssät jopa ilman paitaa. Törkeää piittaamattomuutta. Sitten sitä ollaan niin vihasia kun Pussy Riot laulaa säädyttömyyksiä ortodoksisessa kirkossa.

Sanctuary. Kyllä munkeilla täällä kelpaa rauhottua

Rakentaessa on tullut hiki.

Tosiaan kolmensadan portaan jälkeen otsalla oli sellainen hiki, että ei oo koskaan ollut. Paita alkoi olla läpimärkä sekä housut kastuivat polven alapuolelta. Tunsin kuinka hikinorot valuivat pitkin reisiä alas. Lämpöä oli 29 astetta ja ilma oli kostea. Kokonaisuudessan portaat nostivat reilun 300 metriä: noin 25-35 cm per askelma. Osa askelmista oli korkeita ja kapeita, joten alastullessa oli oltava tarkkana. Matkaan meni taukoineen 45 minuuttia ja muutamaa porrasta ennen yläasemaa alkoi jopa heikottaa. Ehkä kuumuus tai sitten hikoilu aiheutti sen. Olen kyllä huomattavasti rankempia kiipeilyitä tehnyt, mutta koskaan en ole näin paljoa hikoillut, edes saunassa. Ylhäällä palkinto odotti. Temppelin tasannetta hiveli hento tuuli ja maisemat olivat komeat. Ei melua liikenteestä, vain tuulen humina. Munkeilla on mukavat paikat rentoutua. Vietimme ylhäällä aikaa ja kuvailimme maisemia. Lopuksi otimme evästä, jotta Islakin viihtyisi matkan alas asti.

Perhepotretti

Illalla oli paikallinen täyden kuun festivaali Loi Krathong, jolloin juhlitaan ilmeisesti uskonnosta ja valtiosta riippuen hieman eri asioita. Osa thaimaan väestä juhlistaa buddhaa, osa ilmeiseti kuninkaallisia. En osaa tarkalleen sanoa. Iltaa kohden Krabin joenvarsi täyttyi väestä ja markkinameininki oli kuumimmillaan. Valitettavasti Islan nukutus oli hyvin samoihin aikoihin tapahtuva jokailtainen tapahtuma, joten emme voineet yhdessä tutustua festivaaliin. Kävin kuitenkin rannassa piipahtamassa kun paikalliset uittavat kynttilöin koristeltuja kruunuveneitään joessa sekä lähettävät palavia onnenlyhtyjä taivaan korkeuksiin. En viipynyt pitkään, sillä juuri tänä iltana ei Isla oikein nukkunut. Joutuen varmaan osittain kovista ilotulitteista jota poksahteli keskustahotellimme kulmilla. Einin kanssa seurailimme lyhtyjen kohoamista taivaisiin hotellimme ikkunasta.

Loi Krathong

Krabi town.

Ti 27.11

Tiistai oli varattu ostospäiväksi. Olimme suunnitelleet menevämme Outlet Villageen, joka sijaitsee kaupungin laidalla. Se aukeni klo 11. Kerkesimme siis hyvin kierrellä aamupäivästä keskustan omaa tarjontaa. Yhdentoista aikaan otimme taksin hotellilta Outlet Villageen ja lähdimme tutustumaan tarjontaan. Merkkituotteita oli runsaasti, arviolta reilut puolet olivat eurooppalaisia tai jenkkejä. Puma, Adidas, Lacoste, Rip Curl, Clarks yms yms. Hinnat olivat vähintäänkin kohtuulliset, sillä monella liikkeellä oli vielä alennusmyynti päällä. Aikaa meillä oli ostella vaikka koko kauppa tyhjäksi, sillä Isla nukahti. Tosin Bangkokissa edellytykset olivat vielä huomattavasti paremmat ostoksille. Jotain pientä tarttui kuitenkin mukaan. Lähellä Outletia oli Tesco. Hotelli respan täti ja taksikuski neuvoivat, että sinne kannattaa mennä. Kävelimme suurehkon tien reunaa, sillä kävelyteitä ei täällä suunnalla ollut.

Katunäkymä Krabilta

Tescossa kävimme syömässä paikallista todella tulista kanaa sekä jotain lihaa nuudeleilla. Iced coffee teki hyvää aterian päälle. Koko perheen setti taas alle 200 bhatia (5e). Tescosta ei tainnut tarttua mitään mukaan, mutta tutkin tarjolla olevaa kännykkävalikoimaa. Nokian Ashat olivat paikallisilla hyvin käytössä ja myynnissä. Toki kilpailu halpapuolellakin on todella kovaa. Siinä missä Bangkokissa kaikilla oli ollut iPhone, kopio siitä tai Galaxy täällä Nokioilla oli melko hyvä jalansija. Tästä voi päätellä, että Bangkokissa on ihmisillä vähintään kymmenkertaisesti rahaa.

Uus tukkaki on

Iltapäivästä kävin hotellimme respasta kysymässä missä voisi käydä leikkaamassa hiukset. Alkoivat rehottaa jo melkoisesti. Parturi löytyikin läheltä. Astelin ennakkoluulottomasti sisään ja pääsin heti palvelujen ääreen. Ei siinä kauaa nokka tuhissut, kun oli hiukset leikattu. Hetken aikaa kesti kun kuuntelin hintaa, kaivoin viissatasta taskusta.. "Hanre baat". Huh, satasella selvisi, mua kävi naurattamaan ja löin kaverille 120 bhatia kun oli sopivasti taskussa. Comeon kolme euroo hyvästä hiustenleikkuusta... Mielessä kävi että Suomi on menetetty maa.

Illalla alkoi taas sataa, mutta kävimme sateesta huolimatta katselemassa iltamarkettia. Vielä ois yks mad cook testaamatta. Ötököitä oli pannulla. Jäi vielä sinne, saapi nähdä tuleeko uskallettua maistaa...

Illalla katteltii Madagaskaria kännykältä

Railay - Krabi Town

Ma 26.11

Tästä paratiisista luovuttiin.

Emme pitäneet kiirettä aamulla vaan söimme aamiaiset rauhassa ja kävimme vielä hotellin altaalla puljaamassa. Krabilla meillä ei ole uima allasta ja hotellikin on koko reissun edullisin. Noin 25 euroa yö. Veneemme lähti Krabin puoleiselle rannalle Ao Nangiin 11.30, joten kerkesimme normaali päivärutiinillamme hyvin pakata, syödä ja käydä uimassa. Ostimme hotellilta kuljetuksen eteenpäin Krabin keskustaan ja meitä olikin vastassa minibussi. Minibussin kuski onnistui tietämään missä hotellimme Orange tree house sijaitsee pienen jutustelun jälkeen.

Orange tree house. Halpa mutta hyvä.

Iltapäivä oli sateinen, mutta nälkäinen joukkomme kävi ruoan etsintään hetimiten hotellille selvittyämme. Hotelli osoittautui siistiksi ja vähintään hintansa väärtiksi. Krabi kaupungissa ei liiemmin turisteja ole, vaan tämä toimii enemmäkin läpikulkupaikkana. Hotellihuoneet ovat todella edullisisa verrattuna vaikka Phuketiin. Aikamme käveltyämme katuja löysimme Old West ravintolan, joka oli sattunut silmään yhtenä ainoista paikoista, josta Nokia maps tarjosi tietoa. Ei sillä että me ei oltaisi jo tähän mennessä käyneet useissa paikallisissa pikkupuljuissa syömässä, menimme tähän ravintolaan. Paikallinen cowboy näytti tarjoili meille ateriat. Tarjoilija oli tatuoitu hieman vaarallisen näköinen tyyppi komeissa buutseissa, revityissä farkuissa ja sätkä silloin tällöin huulessa. Islalle tarjoillessaan hänkin osoittautui oikein leppoisaksi huuliveikoksi.
Ruokaa saatuamme kävelimme pienen lenkin kaupungilla ja palasimme kämpille. Matkalla näimme hienon palatsin joka aukeaa kaupungin keskustassa olevalla nyppylällä. Ainiin... matkalla olleista  pikkukojuista löytyi hauska täti joka viihdytti Islaa sen verran tehokkaasti että saimme ostettua häneltä hameen ja pari paitaa.

Komea temppeli keskellä kaupunkia.

Railay

Su 25.11

Ao Phra Nang koverat kalliot

Hotellimme tarjosi ilmaisia venekyytejä tiettyinä kellonaikoina Railayn itärannalle. Olimme liikkeellä aikaisin, jotta kerkeäisimme katsella paikkoja ennen keskipäivän hellettä. Hyppäsimme hotelliltamme aamiaisen jälkeen klo 8.30 lähtevään kyytiin ja suuntasimme Ao Phra Nang rannalle eli Prinsessalahdelle. Monet pitävät sitä Thaimaan kauneimpana rantana. Rantaa koristaakin valtavan korkea karstikivi seinämä joka ylettyy yhä kauemmas seinämän reunasta mitä korkeammalle seinää mennään. Vuoren seinämät ovat siis koverat ja sateella rannalla voi olla täysin sateen suojassa. Turkoosi vesi lainehtii ja lähellä olevat saaret ovat komeita ja kohoavat korkealle merestä. Kallion seinämässä on pieni luola, joka on täynnä veistettyjä falloksia. Tähän on tarinansa, mutta en käy sitä tänne kopioimaan. Googleta, lue Mondon Thaimaakirjasta, LonelyPlanetista tai jostain muualta.
Aamupäivästä rannalla oli mukavaa, ennen kuin massaturismi iskee. Sitten kun se iskee, tarvitsee pystyä nauttimaan keikkatunnelmasta, mikäli rannalla viihtyy. Me suuntasimme muualle kun massat saapuivat paikalle. Sitä ennen kerkesin kumminkin ottamaan tuntumaa kallioon boulderoinnin merkeissä. Olin raahannut kengät mukanani, ja paikalla oli reittejä jos jonkin näköisiä. Helpoimmat olivat kiipeilyryhmän käytössä, ja niillä oli väkeä. En saanut paljoa irti negatiivistä seinistä. Kun pala ei riitä, ni sitte ei. Kunnon hien siinä sai päälle ja mankkaa kului. Paikalle saapui myös kovia kiipeilijöitä. Osa liidasi todella vaikean näköistä negatiivista seinää. Tosin välillä nekin huilaili köydessä. Eräs pappara istuskeli aikansa rannalla ja lähti sitten kiipeämään ilman varusteita (free climbing) jonnekin 15 metrin korkeuteen. Hän meni sentään helpohkoa reittiä, joka oli positiivinen. Tosin jos tuolta tipahtaisi, niin ehkä mielummin nega seinältä hiekalle, kuin positiiviselta kiville. Ei hän kuitenkaan pudonnut, jännää oli katsoa. Kävelimme takaisin hotellille, sillä venekyytiä ei ollut saatavilla. Isla nukahti matkalla mandukaan ihan hikisenä.

Ao Phra Nang ranta

Eini ja Isla uimassa

Iltapäivästä kävimme vielä Railay kierroksen ja katukauppoja katselemassa. Tarkoituksenamme oli mennä syömään Initalaiseen Utopia ravintolaan, mutta sinne asti päästyämme selvisi, ettei se tarjoile sunnuntaisin ruokaa. Baari oli auki. No vieressä oli paikallista ruokaa tarjolla. Hinnat olivat niin edulliset, että oletimme annosten olevan pieniä. No eivät ne olleet. Tilasimme liikaa. Kevätkääryleitä, nuudelia ja katkarapuja, kanaa ja cashew pähkinöitä sekä riisiä. Huh, kyllä tuli kupu täyteen kaikille kolmelle. Hintaakin kertyi vain 450 bhatia (noin 12 euroa). Matkalla hotellille näimme kokonaisen apinasuvun sekä erilaisia liskoja. Iltapäivä uinnit altaalla vielä ennen kämpille menoa. Illalla katselimme AlJazeeralta tulevaa global warming dokkaria, sekä uutisia.

Ko Lanta - Railay

Aloitimme aamun hiljalleen, sillä olimme varanneet paikan lautalle joka lähtee klo 13.30 Railaylle. Söimme Papillionin aamiaiset ja jäimme puljaamaan altaalle ja surffailemaan tulevia suunnitelmia allasbaariin, kunnes kyyti saapui noutamaan satamaan. Auto tuli tupaten täyteen ja meitä istui varmaan kymmenen henkeä pickupin lavalla. Kamat oli katolla suureksi osin. Onneksi satama oli lähellä. Lautalla oli sentään enemmän tilaa, menimme alakertaan jossa saimme Islan ottamaan pikkupäikkärit. Ukkoskuuro yllätti kesken matkan ja kannella olleet ihmiset valuivat alakertaan, mutta tilaa oli tällä kertaa mukavasti. Railaylle saavuttuamme meidät siirrettiin isolta lautalta pitkähäntäveneisiin. Siinä sai olla tarkkana kun Islaa siirrettii veneestä toiseen, sillä sade oli liukastuttanut paikat. Myös tavaran kanssa oli säätöä. Päästiin kuitenkin kyytiin ja ensimmäistä kertaa pitkähäntäveneeseen.

Railay Beachin vierestä kohoavat karstivuoret. Kiipelijöiden mekka

Railayn maisemat ovat vailla vertaa. Mielestäni jopa hienommat kuin Phi Phillä. Karstivuoret kohoavat todella korkealle, pilviin asti tänä sateisena päivänä. Vaikea arvioida kuinka korkeita ne oikeasti ovat, sillä jyrkänteet ovat pystysuoria, tosin kuin kaikki aiemmat vuoret joihin olen törmännyt. Helposti ylittävät useita satoja metrejä kenties yli 500 metriä.

Iloinen kuskimme vie meidät Great View Resort hotellille

Railay on eristyksissä oleva niemen nokka, jonka molemmilla puolilla on pienet kylät. Läpi kulkee viidakkotie, jonka kävelee noin 5 minuutissa. Meidän hotellimme on sitten vielä erillinen niemi, mutta sinne päästäksemme meidän oli tavattava meitä paikalle tullut venekuski Railayn itäpuolella. Laukkujen kantaminen 5 min kävelymatkan oli hikistä puuhaa. Sandaalit märkänä ja hiekkaisina sekä mudasta, että merivedestä, sillä pitkähäntäveneet eivät täällä aja laituriin, vaan jäävät rantaveteen. Sieltä sitten kävellään kamojen kanssa rannalle. Kuskimme oli "yllättäen" myöhässä tai sitten aikataulujen sopimisessa oli käynyt fiba. Pääsimme kuitenkin hotellillemme Great View Resortiin. Huone oli mahtava. Bambumaja tyylinen mutta moderni. Huone oli rakennettu jyrkälle rinteelle, siten että se oli kokonaan ilmassa palkkien varassa. Parvekkeelta alas oli useita metrejä, jote Islaa ei sinne tarvinnut päästää. Tosin ei olisi tarvettakaan, sillä koko parvekkeelle vievä seinämä oli lasinen ja tarjosi mahtavat maisemat viidakkoiseen jyrkänteeseen. Takana voi nähdä turkoosin veden ja oman rannan.

Huone oli tyylikäs.

Päiväretki Phi Phille

Pe 23. Herätys 7.20. Tulee mieleen työaamut. Tosin paljon mukavammissa merkeissä. Saimme hotellilta aikaisen aamiaisen, sillä kyytimme oli sovittu 8.20. Varaamamme retki oli Opal travelin matka ja se tehtiin pikaveneellä. Matkaan Ko Lantalta Phi Phi Lein Maya beachille kului noin 40min.

Maya bayn karstivuoret

Maya on kuuluisa the Beach elokuvasta ja sitä pidetään jopa maailman kauneimpana luonnollisena rantana. Rannalle ei tosiaankaan ole rakennettu mitään, mutta turisteja siellä on kuin muurahaisia keossa. Toki paikka on satumaisen kaunis, mutta turismin määrä kyllä pisti vähän harmittamaan. Ehkä jossain muualla on jotain yhtä kaunista, mutta se ei vielä ole näin suosittu nähtävyys. Huvittavaa oli katsella tyttöjen facebook profiilien tulevia uusia kuvia, kun kukin vuorollaan kieriskeli hiekassa ja keimaili kuin 50 centin musavideolla konsanaan. Parisuhdeväki keskittyi kuvaamaan maisemia ja muksujaan. Isla oli jälleen nähtävyys paikalla ja monet turistit halusivat tulla leikkimään ja ottamaan kuvia vaaleatukkaisesta taaperosta.

Seuraavaksi suuntasimme Monkey Beachille snorklaamaan veneestä. Koralleissa ei ollut hirveästi nähtävää, mutta laguuni oli jälleen komea. Mukavahan se oli käydä puljaamassa turkoosissa vedessä.
Seuraavaksi oli luvassa lounas Bamboo beachilla. Siellä sai snorklailla pari tuntia lounaan ohessa, me käytimme ajan Islan nukutukseen ja ruotsalaispariskuntaan tutustumiseen. Heillä oli saman ikäinen poika, joka myös keräsi katseita vaaleine kutreineen. Kun Joakimin kanssa kärryttelimme ympyrää muksuja unille otimme pienimuotoisen kisan, kumman muksu nukahtaa ensin. Viimeinen tarjoaa kaljat. Isla oli jo sen verran väsynyt, että voitin selvästi. Kalja heitto oli melko läpällä, mutta ei aikaakaan kun jo olutta nautittiin. Huudettu veto oli hyvä tekosyy kuulemma itsellekin tilata oluet. Mukavia nuo ruottalaisetkin. Ja niitähän Ko Lantalla riittää. Saarta kutsutaan leikkimielisesti ruotsalaisten saareksi.

Isla oli paikallinen nähtävyys, jo ties kuinkamonennen kerran

Lopuksi matkaan kuului Phi Phin pääsaari Don. Emme päässeet kovin pitkälle tutustumaan. Lähinnä paikka tuntui koostuvan erilaisista myyntikojuista ja sukellusliikkeistä. Näissä liikkeissä oli hauskoja sloganeja. "Remember the times when sex was safe and diving dangerous?" - viittaa ilmeisesti paikallisten maksullisten naisten korkeaan HIV tilastoon.
Kämpille päästyämme kävimme syömässä ja maksoimme piikkimme kiinni sekä varasimme kyydit seuraavaan majapaikkaamme. Sitten nukuttamaan Islaa ja kirjoittelemaan tätä. Päätä särkee vähäsen, pitänee mennä ottamaan vettä. Eiköhän kaikki tullut jo kerrottua.

Ko Lanta - rantoja

To 22.11
Yöllä ukkosti. Paikalliset ukkoset ovat todella paljon voimakkaampia kuin kotosuomessa. Vaikka myräkkä ei mennyt edes läheltä oli pauke valtavaa. Vettäkin tuli ihan kunnolla. Nämä ukkoset ovat kuitenkin tervettulleita, sillä seuraava päivä on hiostavan sijaan vain kuuma.

Ko Lantan pitkillä rannoilla ei ollut ruuhkaa

Toinen kokonainen päivä Ko Lantalla alkoi aamu-uinilla meressä. Isla tykkäsi ja oli uhmakkaana aina kohtaamassa aaltoja. Myös syvemmässä vedessä oli mukavaa sylikyydissä. Aamupäivä vaihtui piakkoin päiväksi ja alkoi olla liian kuumaa ja aurinkoista, joten siirryimme bungalowillemme. Suihkussa ei muuten ollut lämmintä vettä, sillä vesi tuli läheisestä tynnyristä. Ei se silti ollut järin kylmää, mutta kyllä se itseä aina herätti kun siellä peseytyi. Islaa ei sekään pahemmin haitannut. Ennemminkin tilanne oli se, että jos jossain oli vettä, niin sitä piti päästä läträämään.

Eini ja Isla iltauinnilla

Iltapäivällä lähdimme käymään saaren pohjoisosassa kauppoja kiertämässä. Matkaa sinne oli sen verran, että tuktukin tyylinen taksi otettiin. Mopoajelu oli kivaa, sillä iltapäivä oli kuuma ja virkistävä viima teki hyvää. Shoppailu on kivaa Thaimaassa, sillä kojuissa tpaidat, hameet, shortsit, sandaalit, hatut yms ovat kaikki alle kympin hintaisia. Siis lähtöhinnaltaan. Budjetista ei siis tarvitse hirveästi ressailla. Kuumuus vie tosin parhaan ostoterän, ei täällä viitsi tunteja kojuja kierrellä. Pari tuntia jaksoimme pyöriä kylillä, ennen kuin otimme tuktuk kyydin takaisin rannallemme. Päätimme taas kävellä rantaa pitkin noin kilometrin verran, joten jäimme kyydistä reilusti ennen hotelliamme Ozone baariin oluelle/drinkeille. Matkalla hotellille kävimme uimassa ja pidimme pienen fotoshootin kauniissa auringonlaskussa. Ko Lanta on todellakin rannoilla kävelemisen paratiisi.

Isi ja tytär auringonlaskua katsomassa

Ko Lanta

Ko Lantan aamu

Keskiviikkoaamu valkeni helteisenä. Heräilimme hieman ennen yhdeksää ja suuntasimme aamiaiselle. Papillion tarjosi aamiaiseksi joko munat, pekonia ja hedelmää, talon omaa leipää sekä hedelmää tai mysliä ja jogurttia. Kaikkien annoksien lisukkeina tuli pari paahtoleipää sekä mehu ja kahvi. Ihan kelpo setti, vaikkakaan ei tietysti lähellekään edellisen luksushotellin aamiaisesta. Tosin Centre Pointin aamiainen kahdelle maksoi puolet tämän bungalowin kokonaishinnasta.
 
Kävimme heti aamiaisen jälkeen rannassa uimassa. Ranta oli bungalowiltamme noin sadan metrin päässä. Kuuma hiekka ja lempeät aallot toivottivat uimarit tervettulleiksi. Hotellimme sijaitsi Phra Ae a.k.a Long beachilla. Tämä on täydellinen uimapaikka perheille kouluikäsine muksuineen. Kuin Miami Beach, paitsi että kerrostalot puuttuvat. Ennen sesonkia rannat ovat myös melko autioita. Marraskuun puolivälissä oman useammankymmenen metrin kaistaleen löytäminen ei ole mikään ongelma. Sadekausi näkyy vielä satunnaisina kuuroina, mutta pilvisyys ei todellakaan haittaa lapsiperheitä. Lämpö nousi keskipäivällä 32C asteeseen.

Vietimme keskipäivän bungalowilla, tai siis tarkalleen menimme kyllä Einin kanssa allasravintolaan ottamaan Mango-lassin ja Iced latten heti kun Isla nukahti. Kävimme kuikuilemassa vuorotellen vieläkö uni maittaa bungalowissa. Iltapäiväksi lähdimme kävellen etsimään 7/11 markettia eteläsuunnasta. Matkaa kertyi tietä pitkin noin 800 metriä. Isla oli mandugassa, sillä olimme päättäneet kävellä takaisin rannan kautta. Jo näin lyhyt matka sai meidät läähättämään. Onneksi marketti oli ilmastoitu. Oma mielipide Thaimaan lämpötiloista on se, että voisi olla pari astetta viileämpääkin. Varsinkin jos meinaa urheilla yhtään. Jo tiellä tai rannalla kävely käy työstä.

Lämmintä on tytöt viihtyy

Illasta poikkesimme syömään Lyms Rice Bowl nimiseen rantaravintolaan. Tarjoilijat viihdyttivät Islaa ja Isla viihdytti paikallaolijoita tanssimalla mm. Gangnam Styleä. Sopivasti happyhourin tullen nappasimme Caipirinhan ja Mai tain sekä purtavaa. Niitä nautiskellessamma nautimme myös mahtavasta auringonlaskusta.

Drinkit ja sitten thairuokaa

Bangkok-Krabi-Ko Lanta

Matkapäivä. Heräsimme aikaisin ja kiiruhdimme aamiaiselle kahdeksan ja yhdeksän välillä.  Hotellilta piti lähteä jo puoli kymmenen, jotta varmuudella ehtisimme lennollemme. Matka Bangkokin keskustasta lentokentälle voi kestää mitä tahansa 30 minuutista pariin tuntiin, vaikka käyttäisikin tulliteitä. Ruuhkaa on kuulemma aina, poislukien ennen kahdeksaa ja iltakymmenen jälkeen. Aamukymmenen tienoolla ruuhkaa oli vain vähän, joten matkamme taittui reilussa puolessa tunnissa. Lentokentällä jäi siis aikaa, jota tarvitsimme mm. Islan lipun ostoon, sillä sitä ei ollut saanut netistä tilattua. Kaikki meni mukavasti ja lensimme Krabille toisen suomalaisperheen kanssa. He olivat matkalla kolmen muksun kanssa, joista kolmas oli Islaa vähän nuorempi.

Rankkasade yllätti Krabin lentokentällä.

Eini oli järkännyt meille paikat kimppabussiin Ko Lantalle. Ongelma oli se, että bussi lähti keskustasta, ja meille oli ilmoitettu että meidät noudetaan kentältä. Mitään matkatoimistoa ei kuitenkaan ollut. Normaali turistireitti Ko Lantalle sisältää privaatti minivanin vuokrauksen (2500THB). Jaettu bussi maksaa viidesosan tästä. Aikamme palloiltuamme eräs nainen tuli luoksemme ja kysyi olisiko Eini tässä seurueessa. Kaikki meni mukavasti ja pääsimme matkaan rankkasateen saattelemana. Bussi heitti meidät suoraan majapaikkaamme ruotsalaispariskunnan omistamaan Papillion Bungalowiin. Thairuoka ei nyt napannut, joten tilasin länkkäri tyyliin Jalopeno-pekoni burgerin.

Papillion Bungalow. Yksinkertaista mutta toimivaa.

Bangkok vanha kaupunki ja Chinatown

Bangkokin vanhan kaupungin pikakierros. Otimme aamupäivän rennosti, jotta jaksaisimme iltapäivästä kierrellä vanhan kaupungin nähtävyyksiä. Buffetaamiaisen jälkeen suuntasimme uima-altaalle, josta leikkihuoneeseen. Aamupäivä meni hotellilla päiväuniin asti.
Iltapäivästä lähdimme tutustumaan kaupungin julkiseen liikenteeseen, ensin Skytrainin avulla Saphan Taxim pysäkille, joka sijaitsee Bangkokin halkaisevan joen rannalla. Tässä mainintana että blogin tämän päivän kuvat on mahdollistanut Lumia 920. Samsungien mainosten keskeltä nimittäin löytyi ensimmäinen Lumia 920 mainos. Pakkohan siitä oli kuva ottaaa. Sitä yrittäessä selvisi, että muistikortti oli jäänyt läppäriin. Eikun hakemaan.

Joelta oli hienot näkymät kaupunkiin.

Buddha ottaa lepiä. On siinä kultaa.

Rannalta jatkoimme matkaa vesiteitse Tha tiem pysähdyspaikalle. Jätimme kovimman turistirysän Grand Palacen kiertämättä ja suuntasimme katselemaan Wat Phon palatsia,jossa valtava (noin 25m pitkä ja 3-5m korkea) kultainen buddha vetää lonkkaa. Buddhaa varten oli tehty valtava palatsi, sekä sen ympärille iso kasa pikkupalatseja, joita reunusti valtava kasa Buddhia erilaisissa kuoseissa. Turisteja oli liikkeellä varsinkin makaavaa buddhaa katsomassa, mutta myös muualla temppelialueella.
Nähtävyyden kierreltyämme nappasimme raikkaan vesimeloonin kojusta ja suuntasimme kohti ChinaTownia. Siellä piti olla katumarketti, josta saisi ostaa jos jonkinlaista hedelmää. Aikamme kärryteltyämme alkoi näyttää siltä, että ihmisiä on hieman liikaa, joten poikkesimme sivukujille ohittamaan ruuhkaa. Löysimme marketin varastointikeskuksen, jossa thaimaalaiset paikalliset puskivat laivattuja hedelmäkoreja kohti markkinoita ja esikäsittelyalueita. Vaikka olimme alueella, jossa ei juurikaan valkonaamoja pyöri, emme tunteneet oloamme uhatuiksi, vaan kohtasimme ennemminkin ystävällisiä katseita (toisin kuin Nicaraguassa Granadan katumarketissa, jossa en todellakaan haluaisi viettää aikaa hämärän tullen).

Bonzai kasvatusta Wat Pho tyyliin.

Lopputulema markettivisiitissä oli surullinen, yltyvä nälkä ja väsynyt Isla yhdistelmä sai aikaan sen, että tulimme ostaneeksi ainoastaan viinirypäleitä ja nekin ilmenivät Amerikoista rahdatuilta. Ensin epäilimme, että meitä "turisteja" on huijattu, sillä ne olivat kalliita (eli siis länsimaan hinnoissa). Kaikki paikallinen olisikin ollut puoli ilmaista. Väsyneenä ja nälkäisinä (taisi siinä kakkarakin jo haiskahtaa housuissa) selvisimme takaisin lähimmälle Skytrain pysäkillemme Chi Lomiin. Menimme vaipanvaihdon kautta ostoskeskukseen syömään.

Bangkok Lumpini Park & Siam Center

La 18.11

12 tuntia yöunia piti sisällää runsaasti heräilyä Islan huonohkojen unien sekä oman jetlaagin takia. Silti runsas lepo toi kummasti uusia voimia edelliseen päivään verrattuna. Runsaan aamiaisen jälkeen suuntasimme kävelylle Lumphini puistoon, mikä sijaitsi alle kilometrin päässä hotelliltamme. Kerkesimme puistoon hieman ennen puoltapäivää, sillä myöhään nukkuminen sekä runsas aamiainen vei aikansa. Kartasta kannattaa katsoa puiston sisäänkäynnit, sillä muuten saattaa joutua kävelemään pitkiä matkoja pitkin puiston aitaa pääsemättä sisään. Nimimerkillä ois pitäny kattoo, kuumassa päivässä rattaiden työntely käy työstä.

Islaa ei kuumuus lannistanut

Puistosta löytyy monipuolista väkeä: kuntopyöräilijöitä, lenkkeilijöitä, turisteja sekä lapsiperheitä, sekä paikalliseen tapaan paljon työntekijöitä. Suomikin voisi ottaa mallia työllisyyden järjestämisestä. On parempi antaa useille vähän, kuin harvoille paljon ja odottaa työn jatkuvaa tehostamista (puhun siis palkasta, mikä on paikallisilla murto osa suomalaisen paperinpyörittäjän palkasta). Puistossa oli pakko istahtaa varjoon toviksi ja antamaan hien laskea hieman. Islakin oli naama punaisena, vaikka oli ollut vain kyytiläisenä. Se ei tietysti estänyt Islaa mitenkään, vaan Islasta oli hauskaa puskea itse rattaita pitkin asfalttiteitä naama punaisena. Hetken huilattuamme ja vedet nautittuamme siirryimme lapsille tarkoitettuun leikkipaikkaan. Puoliksi auringossa olevassa puistossa ei valkonaamaeskimot jaksaneet kauaa telmiä. Suuntasimme vielä kierrokselle lammen ympäri ja tapasimme matkalla paljon lintuja sekä muutaman varaanin (päivän luontovinkki: Varaani on vikkelä ja osaa kiivetä puuhun!).

Puistonäkymä

Matkalla takaisin tuli kuuma, joten uimareissu altaalle helpotti. Isla ei olisi millään tahtonut poistua altaalta. Siirryimme suoraan hotellin leikkihuoneeseen, mistä tulikin välitön hitti. Se sisälsi kaikenmaailman lelut, sekä ulkopihan kiikkuine ja liukumäkineen. Sisällä oli silti mukavampaa kun ilmastointi oli tarjolla.

Uimareissu virkistää

Leikkihuone oli ykkösjuttu

Illaksi menimme katsastamaan Siam ostosalueen, joka sisälsi useita kauppakeskusia sekä kadunvarsikauppoja vaikka muille jakaa. MBK ja Siam Discovery tuli vilkaistua pikaisesti. Luksustavaraa ja paikallista löytyi alueelta eri rakennuksissa kuitenkin. Menimme illalliselle The Fifth food avenuelle. Ideana paikassa oli seuraava. Sisään mennessä saat kortin jota vastaan voit ostaa 1000 bhatilla eri annoksia. Ulosmennessä maksat siitä mitä tilasit. Ravintola sisälsi pikkuravintoloita: vietamilainen, thaimaalainen, kreikkalainen, karibialainen, jenkki, indonesian, jälkiruokaspecial, hedelmäjuoma yms. Ostimme ainakin viittä eri settiä ja nautiskelimme ne perheen kesken. Isla söi melkein kaikkia (paitsi tulisia). Mango Lassi (mango, jogurtti sekoitus) oli Islan herkku, Eini arvosti kevätkääryleet ykköseksi, omaan makuun kävi kana ja pähkinät (ruoat maksoi about 12€ yhteensä). Ruoan jälkeen ei paljoa enää jaksanut joten suhautimme taksilla hotellille (noin 2e 2km).

Ravintolassa oli tarjoilut kohdillaan

Olut maistui parvekkeelta kun Isla meni unille. Maisemat vailla vertaa.

Toiselle puolen palloa Bangkokkiin.

Karibian pyrähdyksestä on kulunut 2 vuotta ja elämäntilanne muuttunut siinä sivussa kaksin elelystä perheilyyn. Islan saavuttua perheeseen ei kestänyt kauaakaan kuin aloimme miettiä, mihin tämän nyytin kanssa voisi matkustaa. Lähimatkojen (kanariat ja Etelä-Eurooppa) sijaan päätimme lähteä Kaakkois-Aasiaan Thaimaaseen. Haaveissa oli Vietnamin, Kambotzan ja Thaimaan kiertely, mutta päätimme tällä kertaa jättää seikkailemisen sikseen ja pysytellä turvalliseksi kehutussa Thaimaassa.

La.17.11

Saavuimme Bangkokiin klo 7.20 paikallista aikaa. Lensimme siis vuoden ikäisen muksun kanssa yön yli Suomesta. Lapsiperheen omaavat voisivat todeta tähän, että melko riskaabelia. Olihan se sitä. Ensimmäiset itkuraivarit nimittäin koettiin jo Tampere-Helsinki bussissa, kun päikkäriunet ei meinannut tulla silmään. Onneksi tästä harjaantuneena Bangkokin lennolla nukutti jo paremmin ja suuremmilta showtempuilta vältyttiin. Isille ja äitille unet jäivät huomattavasti vähemmälle Islan syliä vuorotellen.

Centre-Point Wireless rd

Bangkokissa odotti hieman alle 30C pilvinen sää. Ilma oli hiostava heti, kun lentokentän ilmastoiduista tiloista poistuttiin ulos. Kirjavinkin mukaan Taksi on paras tapa matkustaa Bangkokissa. Otettiin taksi ja sillä päästiinkin ydinkeskustaan noin 8 eurolla. Kuski ajeli paikalliseen reiluun tyyliin, mutta turvallisen oloisesti. Hotellimme oli pilvenpiirtäjä Centre-Point Wireless rd. Olimme hotellilla ennen yhdeksää, joten emme saaneet huonetta heti, sillä hotelli oli täynnä. Palvelusneito lupasi kuitenkin hoitaa meille huoneen hetimiten, sillä olimme matkasta rättiväsyneitä. Ongelmana oli saada aika kulumaan ja Isla nukkumaan ennen huoneen luovuttamista. Kiertelimme hotellia ympäri ja katselimme yli-hienoja tiloja. Lasten leikkihuoneet, sauna, kuntosali, porealtaat, uima-allas ja ravintola. Hotelli ylitti edellisen reissumme standardit kaikilla mitoilla ja hetken mietimmekin mitä me täällä teemme. Ilmeisesti elintaso on noussut parin vuoden aikana tai sitten meistä on tullut lapsista ylihuolehtivia tanttoja, jotka haluavat vain parasta muksulle. Niin tai näin täällä sitä ollaan. Tämä hotelli valittiin siksi, että viimehetken tarjouksella päivitettiin aikaisemmin varaamamme hotelli pilvenpiirtäjään.
Ruoasta oli sen verran aikaa, että päätimme ostaa kalliit aamiaisbuffetit kahdesta syystä: se oli todella herkullisen näköinen ja emme halunneet lähteä helteeseen etsimään muuta paikkaa. Viimeistään tässä vaiheessa meille selvisi, että vaaleatukkainen valkoinen taapero on todella suloista kamaa paikallisten keskuudessa. Lähes poikkeuksetta hotellityöntekijät, sekä muutkin paikalliset lirkuttelivat Islalle ohi kulkiessaan. Isla oli mielissään ja vilkutteli takaisin.

Kahvit hotellin piikkiin aulassa. Auttaa zombinismiin...

Lopulta saimme huoneen 26 kerroksesta. Ja hienon huoneen saimmekin. Näkymät ulos omalta parvekkeelta olivat mahtavat. On hieman epätodellista katsella maisemia alaspäin, ainakin näin rivitaloasujan kannalta. Huoneessa oli hauska yksityiskohta. Kylpyhuoneen ammeesta saa ikkunat auki makuuhuoneen halki ulos. Saa nähdä tuleeko kylvettyä ja katseltua kaupungin valoja. Huoneen saatuamme olimme kuitenkin niin väsyneitä, että ennen muita suunnitelmia parin tunnin unet oli otettava.

Silmät ristissä jetlagista lähdimme kahden jälkeen etsimään ostoskeskusta, joka piti olla lähitien varrella. Sinne oli helppo löytää, sillä Skytrain rata kulki saman tien yläpuolella. Kaikenlaista pikkukivaa oli kaupan matkan varrella. Matkakärryillä pujottelu kävi työstä, mutta onnistui kuitenkin melko mukavasti. Ostoskeskuksessa ne olivatkin sitten loistopelit. Ostimme laajakulmaobjektiivin, sillä sellaisen saa täältä lähes 300€ suomea edullisemmin. Objektiivin hankinta oli ollut suunnitelmissa jo aiemmin ja se tarjosi oivan työkalun yrittää ottaa hyviä maisemakuvia. Saatte itse arvostella otoksia blogin edetessä.

Central World ostoskeskus 

Illan ravintola oli Thaimaalainen. Eini otti kasviksia ja sieniä kastikkeessa, itse tilasin lohipastan. Meitä oli varoiteltu tulisesta ruoasta, mutta sellasien lohipastan eteen saatuani, voin kertoa etten ole koskaan syönyt mitään noin tulista pastaa (söin sen kuitenkin paitsi chilit). Kaiken huipuksi annoksessa ei edes lukenut, että se olisi tulinen. Einille oli onneksi vain soijalla maustetut kasvikset.

Illaksi aikaisin petiin. Islalla oli vielä virtaa parien päikkäreiden johdosta, mutta onneksi lopulta uni tuli.

Illalla käytiin vielä uimasa komeissa maisemissa.