Lontoo - Helsinki

La 4.12

Kello yhdeksän aikoihin paikallista aikaa aloimme olla Lontoon kohdilla. Lentokoneen ikkunoista näkyi lunta. Talvi oli tullut Lontooseen. Karistimme muutaman tunnin todella huonot yöunet silmistämme ja suuntasimme kohti Lontoon keskustaa, sillä vaihtoaikamme oli 8 tuntia. Metrolla keskustaan menee noin 45min – 1 tunti. Aikaa oli siis pienelle kaupunkikierrokselle.

Olisin voinut olla kaupungista enemmänkin innoissani, ellei flunssa olisi iskenyt voimakkaammin huonosti nukutun lentokoneyön jäljiltä. Pyörimme kuitenkin aikamme Piccadilly Circuksen kupeessa. Big Benit, Thamesit ja keskustan nähtävyydet tulivat vilkaistua. Lontoossa oli järkyttävän paljon ihmisiä. Edes New York ei ollut näin ruuhkainen. Lauantaipäivä oli kerännut kaikki kynnelle kykenevät jouluostoksille Oxford Streetille. Väkeä oli niin paljon, että alkoi ahdistaa. Ruokapaikan metsästys oli toivotonta ja kaiken lisäksi satoi jotain räntää.

Heppatyttö

Suihkulähteetkin oli jäässä

Pose

Löysimme kuitenkin sämpyläravintolan, jossa saimme hieman mahantäytettä. Uudella energialla jaksoimme vielä pyöriä muutamissa liikkeissä, sekä katselemassa Lontoon katuja ja elämää. Noin neljän tunnin jälkeen olikin jo aika lähteä kohti Helsinkiä. Otin lentokentältä vielä pari vanhaa ystävää (lue 12 vuotiasta viskiä) mukaani.

Joku muukin oli eksynyt Oxford Streetille

Olimme Helsingissä noin 23.30 paikallista aikaa, eikä tunnin päästä lähtevä bussi kohti Tamperetta tuntunut järin houkuttelevalta. Lisäksi Helsingissä odotti rapsakka 13 asteen pakkanen. Luntakin oli enemmän kuin normaalitalvena yhteensä. Onneksi olimme hankkineet itsellemme yöpaikan Siljalta ja Jounilta. Hyppäsimme paikallisbussiin, joka kuskasikin meidät lähes majapaikan ovelle asti. Muutaman tunnin turinat ennen unille menoa ja reissu valmis. Pura vida.

Way back home

Pe 3.12

Olimme jo pari päivää aiemmin saaneet infoa Finnairilta, että lentomme New Yorkista Helsinkiin on peruttu lentoemojen lakon takia. Valitettavasti emme olleet saaneet mitään muuta tietoa ja meillä oli lento Miami – New York aamupäivällä. Menimme lentokentälle katsomaan tilannetta ja olimme henkisesti valmiina lähtemään New Yorkiin. Check-inissä meille paljastui, että Finski oli bookannut meidät iltalennolla Miamista Lontooseen ja sieltä seuraavana iltana Helsinkiin. Lisäksi meille kerrottiin, että meillä ei kuitenkaan ole lippuja kyseiselle lennolle. Saimme Finnairin numeron, johon meitä kehotettiin soittamaan ja selvittämään asia. Sattuneesta syystä kyseiseen numeroon oli muitakin soittajia, sillä linja tuuttasi varattua jatkuvalla syötöllä. Noin tunnin jonottamisen jälkeen pääsimme läpi ja meille luvattiin lähettää liput suoraan checkiniin. Menimme takaisin tiskille ja saimme kuin saimmekin tavaramme sisään. Kello oli noin 12, ja lentomme oli lähdössä vasta puoli yhdeksän aikaan. Ei muuta kuin takaisin rannalle.

South Beachin kadut. Kaunista

Baywatch Pekka. Ja pitkissä housuissa rannalla

Olimme pukeutuneet New Yorkin kelejä varten, joten Miami Beachin sää tuntui kuumalta. Koska meillä ei ollut kummempia suunnitelmia vietimme päivän rannassa loikoillen sekä tuliaisia ostellen. Olin edelleen hieman nuhainen, joten loikoilupäivä sopi minulle hyvin. Illaksi palasimme kentälle ja aloitimme kotimatkan kohti Lontoota.

Harmi kun joutui lähtemään, illalla olisi ollut Flo Rida bilettämässä

Florida Keys

To 2.12

Torstaina otimme auton vuokralle ja lähdimme katsastamaan Floridan eteläkärkeä, jota meille oli suositeltu. Saimme pirssiksi uudenkarhean Ford Focus 2010 mallin, jolla ei liiemmin oltu ajeltu. Lähdimme matkaan kohti etelää kymmenen aikoihin, jotta kerkeäisimme vielä valoisalla aloittaa paluumatkan Miamiin. 

Miamin keskustasta poistuttaessa lähiöalue jatkui ja jatkui. Ajoimme kolmekaistaista ykköstietä etelään tunnin verran. Autoja tuntui riittävän aina kolmen kaistan täydeltä. Nopeampi reitti olisi ollut moottoritien kautta, mutta olimme päättäneet katsella maisemia. Parin tunnin ajomatkan jälkeen ohitimme Evergladesiin vievän risteyksen ja saavuimme Floridan niemimaan eteläkärkeen. Saaristoon jatkavalla tiellä varoiteltiin tietä ylittävistä alligaattoreista. Emme kyllä moisia nähneet.

Ajoimme vielä noin tunnin verran pitkin saaristotietä ohi pienempien ja suurempien saarien. Piipahdimme paikallisessa ravintolassa lounaalla. Lounaalla katselimme kartasta mihin oikeastaan haluaisimme mennä. Saaristo ei ollut maisemiltaan vastannut täysin odotuksia, sillä joka ranta tuntui olevan täyteen rakennettu hotelleja, hostelleja ja loma-asuntoja. Paljon hienompia rantamaisemia oli jo tullut tälle reissulle niin paljon, että alueen hehkutus tuntui typerältä.

7 mile bridge

Päätimme lähteä katsastamaan läheisen Bahia Hondan kansallispuiston. Puistoalue oli kaunis, muttei kyllä vetänyt vertoja reissun aikaisemmille rannoille saati puistoalueille. Perus jenkkipuisto, jossa joka paikkaan pääsi autolla. Miamin kylmentynyt sää oli aiheuttanut minulle pientä nuhaa, mutta kävin silti uimassa, kun kerta tänne asti oli tultu.

Pienet voimatorkut rantsussa

Bahia Hondan puiston maisemia

Eini auringonlaskua odottelemassa

Ennen paluumatkaa ihailimme vielä auringonlaskua ja otimme muutamia valokuvia. Matka Miamiin sujui rauhallisesti, emmekä ajaneet kuin kerran muutaman mailin harhaan. Kävimme matkalla vielä ostoskeskuksessa ostelemassa tuliaisia ja vaatteita, kun kerta auto oli alla. Ostoskeskuksiinhan ei perinteisesti autotta ole juurikaan asiaa. Ruokakauppakin löytyi pitkähkön etsinnän seurauksena.

Illan tullen esiin tuli toisenlainen kaunis maailma

Illan pimetessä Miamin keskustassa ajaminen osoittautui elämykseksi, joka oli kuin elokuvasta. Toinen toistaan korkeammat pilvenpiirtäjät, valotaulut ja ohi kiihdyttelevät loistoautot saivat aikaan elokuvamaisen tunteen. Täällä voisi mielellään ajella kylärallia joku toinenkin kerta.

Heat – Pistons

Ke 1.12

Keskiviikkoaamuna lähdimme tutustumaan Lincoln Mall kauppakatuun. Tyypillisesti ostoskeskukset ovat isoja halleja, jotka ovat täynnä kauppoja ja ravintoloita. South Beachilla sijaitseva Lincon Mall on kuitenkin virkistävä poikkeus, sillä kyseessä on kävelykatu, joka on molemmin puolin pullollaan merkkiliikkeitä, sekä hienoja ravintoloita. Kulissit olivat kohdillaan, mutta shoppailufiilistä ei löytynyt taaskaan. Lisäksi tummat pilvet heittivät sadekuuroja niskaan, ja sää viileni selvästi alle hellerajan. 

Rannalla on kiva leikkiä

Iltapäivästä lähdimme ostamaan lippunja Miami Heat – Detroit Pistons otteluun. Olin yrittänyt hankkia niitä jo etukäteen, mutta koko homma on lähes mahdotonta, ellei käytössä ole jenkkikännykkää tai osoitetta. Suuntasimme Miamin keskustaan American Airlines Arenalle ja menimme ostamaan lippuja viitisen tuntia ennen peliä. Matkalla tapasimme kiinalaisen pariskunnan, jonka kanssa suunnistimme lipun ostoon. Lippuja oli runsaasti jäljellä, sillä Miamilaiset eivät ole vielä päässeet korishuumaan. 

American Airlines Arena

Suuntasimme ennen peliä vielä syömään ja rentoutumaan hotellillemme, sillä päivän kävely oli alkanut taas puuduttamaan. Hotellilla käydessämme otimme mukaan lisää vaatteita, sillä shortiskelit olivat ohitse. Lämpötila oli pudonnut 20 tienoille kylmän tuulen seurauksena. 

Sali täyttyi vasta pelin ollessa käynnissä

Menimme ottelupaikalle hyvissä ajoin ja katselimme kun Miamin fanit valuivat hitaasti katsomoon. Pääsimme Einin kanssa jopa valotaululle, kun kuvaaja etsi ajoissa paikalle tulleita faneja! Our 10 seconds of fame. Itse ottelussa oli kova jenkkitunnelma alusta loppuun selostajan yrittäessä villitä yleisöä. Tehtävä ei ollut kovinkaan helppo, sillä ottelusta puuttui jännitys Miamin hallitessa sitä alusta loppuun. Miamilaiset eivät tosiaankaan ole vielä mikään korisyleisö. Ennen loppua pelin ollessa selvä, iso osa katsojista lähti kohti kotia välttääkseen ruuhkat. Me katsoimme matsin loppuun ja lähdimme odottelemaan bussia. Sitä saikin odottaa melkein tunnin...

Ilta laskeutuu Miamiin pelin jälkeen